Kaikkea ja ei mitään
En ole blogannut viime aikoina, koska elämä on ajanut yli. On ollut niin paljon kaikkea, että energia on mennyt selviämiseen. Nyt toivottavasti alkaa rauhoittua vähän joulua kohti. Näköpiirissä on toivottavasti myös enemmän kirjoitusaikaa, mikä tekee hyvää kässärille. Se on joutunut vähän alakynteen, mutta siellä se on, bubbling under, ja ilmoittelee itsestään tasaisin väliajoin.
Paketoin äsken lahjoja. Söin mandariinia (tai satsumaa tai klementiiniä, en ikinä opi muistamaan niiden eroa) ja paketoin lahjoja. Tykkään lahjojen paketoimisesta.
Vastoin tapojani olen kirjoittanut tämän kolmannen kappaleen jo kahdesti. Tämä on kolmas kerta. En yleensä muokkaa blogitekstejä yhtään, nyt delete viuhuu. En tiedä, sanat eivät halua tulla nyt. Ehkä se johtuu siitä, että istuin paketoimassa lahjoja kahden hyasintin vieressä. Tämä asunto taitaa olla liian pieni meille kolmelle. Mikä tahansa asunto taitaisi olla. Hyasintit joutuivat lähtemään, kun tajusin, että keuhkot tuntuvat ikävän ahtailta. Nyt tuuletan ja odotan, että pääsen nukkumaan. Ehkä odotus ja kapeat keuhkot häiritsevät nyt sanoja. Tätä kappaletta en enää pyyhi pois, olkoon tässä, jos ei muusta syystä niin muistuttamassa minua ensi jouluna siitä, että ei enää hyasintteja, vaikka ne ovat ihania ja niiden tuoksu niin jouluinen.
