Tilinpäätös 2017
Mitä on tapahtunut vuonna 2017? Paljon, ja paljon sellaistakin, jota ei tule juuri nyt mieleen, mutta ainakin seuraavat asiat tapahtuivat tänä vuonna:
Olin kaksi kuukautta apurahavapaalla. Kirjoitin kasaan pari ensimmäistä versiota Haitasta ja nyt olen hyvää vauhtia kirjoittamassa Haitan kolmatta versiota, jolle olen ihan itse laittanut deadlinen tammikuun 2018 loppuun. Olen tänä vuonna ollut onnellinen siitä, että minulla on taas kässäri, jonka parissa voin puuhata.
Tänä vuonna olen oppinut puhumaan paremmin Kolmesta syystä elää. Tämänvuotiset kirjaan liittyvät esiintymiset menivät heittämällä paremmin kuin viimevuotiset.
Sain elämäni ensimmäiset lainauskorvaukset. Laskin heti eurojen perusteella, että minkä verran Kolmea syytä elää oli lainattu vuonna 2016. Lainauksia oli niin paljon, että ne eivät selity ystävillä, kavereilla ja sukulaisilla. Tuntui hämmentävältä tajuta, että niin moni ihminen oli lainannut minun kirjani kirjastosta.
Olin Pentinkulman päivien E80-esikoiskirjailijaseminaarissa. Oli etuoikeutettu olo olla osa vuosikausien legendaarista jatkumoa.
Olen kirjoittanut 4,5 kirjoitusvihkoa täyteen raakatekstiä. Yhdessä vihossa on 160 sivua. Se tekee siis 720 sivua raakatekstiä. Kohtuullinen määrä – varmaan aika keskivertovuosi sen suhteen. Syksyn vapaalla tuli toki kirjoitettua aika paljon käsin, mutta keväästä on muistikuva, että en olisi ehtinyt kirjoittaa hirveän paljon. En tiedä – en ole katsonut muitten vuosien sivumääriä, mutta tuntuu siis aika perussetiltä tuon suhteen. Tietysti paljon riippuu siitäkin, missä vaiheessa kässäri on, mutta pyrin kyllä kirjoittamaan käsin, vaikka kässäri olisikin jo ohittanut sen vaiheen.
Olin tänä vuonna myös ensimmäistä kertaa residenssissä kirjoittamassa. Opin residenssiaikana paljon itsestäni ja edistin kässäriä yllättävänkin hyvin.
Mitä muuta? Yhtä sun toista tietysti: ulkomaanmatkoja muuallekin kuin residenssiin, ihana kesälomareissu pohjoiseen, muutama muistettava keikka, monta aamiaista ystävän kanssa, monta iltaa kotona Game of Thronesia katsellen (olen myöhäisherännäinen), saunomista, sairastamista, terveenä oloa, surua ja iloa, liikkumista, ja etenkin arkea. Ja koska olen kotihiiri ja rutiini-ihminen, arki on aina parasta. En tarvitse muuta kuin hyvin toimivan, kirjoittavan arjen ja sillä onkin hoidettu iso osa onnellisuuttani maaliin asti :). Tylsältähän se kuulostaa, ja keski-ikäiseltä :D, mutta hyvä arki nyt vaan on hyvää. Sitä toivon ensi vuodellekin, ja teille myös!
Related Posts
Comments on this post
2 CommentsComments are closed.
E.K.
”Tylsältähän se kuulostaa, ja keski-ikäiseltä :D, mutta hyvä arki nyt vaan on hyvää. ”
Täysin samaa mieltä, jopa keski-ikäisyydestä 🙂
Tasainen arki on aliarvostettua, mutta kuitenkin ihan parasta.
Hyvää uutta vuotta!