Vuoden alku
Hyvää tätä vuotta! Vuoden ensimmäinen bloggaus tulee vasta nyt, koska a) perinteiseen tapaan tässä on ollut yhtä sun kaikkea ja b) se mielenkiintoisempi syy eli kirjoittaminen. Olen yrittänyt kirjoittaa iltaisin ja keskittyä tekstiin muutenkin – ajatteleminen on tärkeää myös. Tänään minulla on vapaapäivä. Buukkasin tämän vapaan jo joulukuussa ja täytyy sanoa, että olinpa kaukaa viisas. Tämä päivä osui melko täydelliseen kohtaan kirjoittamisen kannalta.
Olen siis kirjoittanut tänään. Oi. Olen. Miten ihanaa. Miten hyvältä se tuntuukaan. Ensimmäinen kokonainen kirjoituspäiväni sitten sen jälkeen, kun marraskuun puolivälissä palasin apurahavapaalta töihin. Ihanaa saada edistää kässäriä ja keskittyä siihen koko päivä. Ihanaa, että on energiaa niin paljon, koko päivän energiat käytettävinä kirjoittamiseen ja kässäriin. Haittaan siis. Haitta, minun tämänkertainen pikkuiseni. Se on jo lihonut, eikä ole enää ihan niin pikkuinen, mutta luulen, että plusmiinus kymmenen sivua ja ollaan aika pitkälti siinä mitassa, mikä kässärillä tulee olemaan. Nyt on sitten kyse lihasta luiden ympärille.
Syksypuolella sain esilukijan ja kustannustoimittajan kommentit Haittaan. Ensin lamaannuin, sitten tuli töiden aloitus ja muitakin asioita päähän kuin haitta ja sitten aloin kirjoittaa taas raakatekstiä käsin. Nyt olen joulun jälkeen kirjoittanut uusia raakatekstipätkiä kässäritiedoston joukkoon. En kaikkia, en kaikkia kokonaan, yhdistellen ja muokaten ja lisäillen kaikenlaista, niin kuin aina, kun muokkaan raakatekstin tiedostoon.
Tänään on ollut tuottelias päivä. Tässä kohtaa kässäriä tulee helposti sokeaksi muutoksille: pelkää, että seuraava versio ei eroa juurikaan edellisestä, vaikka kuinka on tekevinään tekstille kaikkea – pelkää, ettei yksinkertaisesti muokkaa tekstiä tarpeeksi paljon ja tarpeeksi rohkeasti. Pelkään sitä edelleen, mutta tällä hetkellä vähemmän, koska juuri nyt tuntuu siltä, että tämä päivä on vienyt kässäriä eteenpäin. Päivä on muuttanut, on muokannut tekstiä, on taustoittanut henkilöhahmoja. Ja Haitta itsessään – kun työstän sitä, se tuntuu (uskaltaako tätä sanoakaan) hyvältä. En tiedä, onko se lopulta sellainen kuin halusin sen olevan – ehkä hyväkin, jos siitä ei tule sellainen, millaiseksi sen kuvittelin yhdessä vaiheessa sieluni silmin. En tiedä. Tiedän kuitenkin, että juuri nyt, juuri tällä hetkellä minun on hyvä Haitan kanssa. Se kasvaa, se lihoo, se vankistuu. Se seisoo koko ajan enemmän omilla jaloillaan. Voi miten toivon, että se vakuuttaa muutkin kuin minut. Ensimmäinen tavoite on tehdä Haitasta niin hyvä, että saan allekirjoittaa Haitalle kustannussopimuksen. Sen jälkeen seuraava tavoite on kirjoittaa kässäristä vielä parempi ennen julkaisua. Ei mennä sinne vielä. Nautin tämän pienen hetken tästä päivästä. Siitä, että kässäri etenee ja koko päivä on olemassa vain sitä varten. Ylellisyyttä.
