Vaihe
Luen Haittaa korjaten läpi. Alusta asti. Deletoin lauseita ja korvaan niitä toisilla. Kirjoitan uusia kappaleita, korjaan sanoja, vaihdan hän-sanan tilalle henkilön nimen ja päinvastoin. Tiivistän, lavennan. Tarkennan ja otan turhan selityksen pois. Nivon kohtauksen osia paremmin toisiinsa ja korjaan logiikkavirheitä. Oliko tässä kohtaa aamu vai ilta? Miten aurinko voi paistaa, jos on pilvistä? Työ on hidasta. Viisitoista sivua ja vajaa tunti. Tärkeä työvaihe. Yhtä tärkeä kuin kaikki muutkin. Tuntuu, että teksti on huonoa. Sekin on työvaihe. Toivon, että se menee pois. Kirjoitan blogiin siitä, mitä teen Haitan kässärin kanssa ja siitä, miltä työ tuntuu. Hitaalta. Kirjoitan siitä, miltä teksti tuntuu. Huonolta. Puuduttavalta. Mitäänsanomattomalta. Kirjoitan blogiin, että se on vain vaihe. Kirjoitan sen blogiin, jotta muistaisin ja uskoisin sen. Kirjoitan blogiin, koska kukaan ei oikeasti jaksaisi kuunnella kaikkea sitä, mitä haluan kertoa. Ketä kiinnostaa se, että vaihdan pilkun paikkaa, kunnes se on samassa kohdassa kuin alussakin. Blogi on puhetta näkymättömälle vastaanottajalle ja voin kuvitella, että se, joka lukee tekstin loppuun, on kiinnostunut. Hyvin kiinnostunut minun lillukanvarsistani. Se, joka ei ole kiinnostunut, sitä minä en näe, eikä sen ihmisen vaelteleva katse ja kesken jäänyt kuuntelu loukkaa minua, koska en näe niitä. Voin kuvitella, että jotakuta kiinnostaa. Se on bloggaamisen paras puoli. Itsepetos. Kirjoitan kässäriä. Vaihdan lauseiden paikkoja, tiivistän, lavennan. Tämä on vaihe, joka on tehtävä ja jotta tiedän, mitä teen seuraavaksi. Luen kässäriä läpi vielä monena päivänä. Toivon, että se alkaa tuntua paremmalta, että tympeys johtuu vain tästä päivästä. En välitä siitä, että teksti tuntuu huonolta. Korjaan sitä silti. En ajattele sitä, että teksti tuntuu huonolta. Yksi päivä ei voi olla tuomari.
Related Posts
Comments on this post
2 Comments-
Kiitos, E.K. – tätä tämä tosiaan on nyt, ei-niin-mieltäylentävä vaihe kässärin kanssa. Hirveän hidasta ja tuntuu, ettei teksti parane siitä yhtään, vaikka mitä tekisin. Onneksi vaiheilla on tapana loppua joskus ;).
Comments are closed.
E.K.
Tänne on ihan hyvä kirjoittaa niistä pilkun paikoista koska on mukava kuulla myös tästä puurtamisvaiheesta. Että se on välillä samojen sanojen viilausta, että se teksti tuntuu yhtenä päivänä karmealta ja toisena sitten parhaalta mitä on ikinä kirjoittanut.