Perspektiivi
Olen antanut itselleni viikon lisäaikaa Haitan kanssa. Deadline oli tämän kuun lopussa, nyt se on viikon päästä tiistaina. En tiedä käytänkö ylimääräistä aikaa. En tiedä haluanko käyttää. Tänä iltana täydensin puuttuvia asioita Haittaan ja näin sitä samalla kun kirjoitin pieniä uusia pätkiä. Se seisoi molemmilla jaloilla ja selkä suorana. En tiedä haluaako sekään lisäaikaa tässä vaiheessa. Odotan silti vielä hetken. En laita Haittaa eteenpäin ennen kuin aikaisintaan loppuviikosta. Mietin vielä vähän. Heti kun ajattelen, että laittaisin Haitan taas esilukijoille, alkaa tuntua, että se ei ole valmis siihen ja että olen tehnyt liian vähän. Silloin kun ajatteleen Haittaa vain omana itsenään enkä suhteessa yhteenkään lukijaan, se tuntuu paljon täysinäisemmältä. Sellaista tämä on. Kaikki riippuu siitä, mistä suunnasta katsoo. Perspektiivi ratkaisee, ja katseen suunta.
Related Posts
Comments on this post
2 Comments-
Onhan se aina jännää lähettää kässäri esilukijoille, mutta olen jo aika hyvä siinä, etten jää viilaamaan kauhean pitkään, koska niin kuin sanoit, sitä voisi jatkaa loputtomiin :D. Mutta joo, jännän äärellä :).
Comments are closed.
Heidi
Olet ihanan lähellä taas yhtä kynnystä 🙂 En tiedä, millaiselta tuntuu luovuttaa romaanikässäriä esilukijoille, mutta minun on aina hankala luovuttaa mitään kirjallista työtä, koska tuntuu, että sitä voisi parannella ikuisesti. Mutta kynnykset on sellaisia, aina pitää pikkuisen ponnistaa että sen yli pääsee 🙂