Voitolla yöhön?
Jestas. Kirjoitin pari mielessä ollutta juttua kässäriin, lisäsin yhteen kohtaukseen materiaalia toissapäivänä kirjoittamastani raakatekstistä ja läiskis – lähetin Haitan kustannustoimittajalle ja esilukijalle. Versionumero on kolmonen. Perustin koneelle jo tiedostoversion numero neljä odottamaan sitä hetkeä, kun alan muokata kässäriä edelleen.
Olihan tämä tulossa. Deadline oli ja meni viime tiistaina (siis se ihan itse oma-asettamani) ja tiesin, etten kovin paljon enää osaisi ja pystyisi tässä kohtaa tekemään. Pieni aikalisä tekee hyvää. Ja silti olen vähän yllättynyt, että sinne se meni. Haitta. Lukijoille. Nyt ja tänään ja nyt jo. Ja silti, kun skrollailin tekstiä ruudulla ja etsin tiettyjä kohtia kässäristä ja sieltä täältä osui lauseita silmiin, olo oli varma. Että tunnetta on. Että tarina on. Kieli on. Nyt vain sitten odotetaan lukijoiden tuomiota, että onko teksti hyvää kenenkään muun kuin minun mielestäni. Haitalla on hetkensä, ehdottomasti. Onko niitä tarpeeksi, ovatko ne tarpeeksi kantavia. Ennen pitkää ovat, niin minä uskon. Pakkohan minun on uskoa, en olisi kirjoittanut Haittaa muuten.
Se, mitä odotan kustannustoimittajalta, ovat deletointiehdotukset. Juuri nyt olen siinä kässärin työstämisen vaiheessa, että en osaa nähdä niitä ilmeisimpiäkään deletoitavia kappaleita, kohtauksia, kokonaisia lukuja. Luulen, että kässäri on liian pitkä, mutta en juuri nyt osaa tiivistää. Sivuja on 155. Kolmessa syyssä niitä taisi olla 160. En osaa mitata tekstejäni sanamäärillä. Tiedän kyllä, paljonko Haitassa on sanoja, mutta se numero ei sano minulle mitään. Siinä kohtaa taidan olla aika vanhanaikainen.
Related Posts
Comments on this post
1 CommentsComments are closed.
Än
Jännittäviä aikoja 🙂