Eteenpäin
Tuli palautetta käsikirjoitukseen liittyen. Menin hiihtämään. Taivas oli tähtikirkas, pakkanen narisi, pellot oli valeltu indigolla ja puiden keskellä joki virtasi jossain jään alla, vaikka näytti pysähtyneeltä. Olin pohja. Joen tai pellon tai ladun tai jonkin muun, ympärillä nousi tähtinen musta ja puiden pimeä.
Nousu on välttämätön ja väistämätön. Sauvat auttavat. Työnnän niillä vauhtia. Joki virtaa, vaikka muuta ei näy kuin jääkansi, joka kestää kävelyä. Jään alla joki virtaa yhä. Ei ole muuta suuntaa kuin eteenpäin. Musteensinisen läpi kohti tähtiä. Niin on aina ollut ja niin tulee joka kerta olemaan. Jaksan ja pystyn. Osaan suoristaa niskan osaan katsoa suksenkärkien sijasta sinistä valuvaan horisonttiin. Pakkanen on tehty sitä varten, että posket tulisivat punaisiksi ja oppisin hengittämään varovaisesti silloin kun keuhkot kiristyvät kylmästä. Osaan pystyä. Pystyn. Aina uudestaan, kun asiat eivät mene niin kuin haluaisin. Eteenpäin. Sinne minä olen aina mennyt ja aina menen.