Muodonmuutos
Eilen illalla aloitin ja tänään olen jatkanut. Haitta kokee muodonmuutosta. Olen tarttunut tekstiin sillä ajatuksella, että olen täysin vapaa tekemään sille mitä vain. Taivas on rajana, ja Haitta voi mennä juuri niihin suuntiin kuin se sattuu menemään – mitä tahansa voi tapahtua, enkä ole minkään aiemmin kirjoitetun vanki (vapaa on vain umpihanki). Yritän pitää mielen auki, huomata kaikki polut, joita pitkin voin lähteä. Olen kirjoittanut, olen deletoinut, välillä olen neulonut lapasta ja sitten taas kirjoittanut. Neulontatauot tuntuvat hyvältä: kädet tekevät, mieli saa levätä ja oikeasti se pyrähtelee silloin mihin haluaa tai ei yhtään mihinkään.
On ihana olla taas työn touhussa ja kirjoittaa kunnolla. Tehdä töitä kässärin parissa. Edistää tekstiä. Ja vaikka muutokset, joita olen tähän mennessä tehnyt, ovat tuntuneet aika isoilta, ne ovat myös tuntuneet hyviltä. Taukokin on tehnyt hyvää; näen deletoitavat, näen tylsät kohdat, näen sieluni silmin suunnat ja tunteen, joka näyttää minulle, millainen Haitta voi olla valmiina. Se on jonkinlainen haavekuva, kaukana siintävä tavoite, pilvistä kasvava linna tai metsä – jotain, mikä on tässä kohtaa vielä vain tunne ja intuitiivinen tajuaminen, ei mitään konkreettista, mutta sitä kohti minä pyrin, ja jonain päivänä se alkaa konkretisoitua, luultavasti jonkun käsin kirjoitetun raakatekstipätkän ääressä alan nähdä jotain konkretiaa siinä missä nyt on tunnetta ja pilviä.
Minulla on olo, että Haitasta tulee parempi. Se on tärkeintä. Ja haluan tehdä töitä ripeästi. Vaikka haluan antaa Haitalle kaiken sen ajan, mitä se tarvitsee, haluan sen myös pois käsistäni. Olen laittanut deadlineksi toukokuun puolivälin. Tämän version on oltava silloin valmis.
Kirjoittamista, lapasen neulomista, kirjoittamista. Kävelylenkki ulkona tuulessa joka puhalsi suoraan poskiluiden läpi. Näin monta tuulenpieksemää koiraa ja kuulin miltä kuulostaa suuren koivun juurella, kun tuulenpuuska osuu kohdalle. Melkein kuulen senkin, miltä kuulostaa, kun teksti asettuu mielessäni uuteen asentoon.