Oletuksia
Kuljen laidasta laitaan ja ylhäältä alas ja alhaalta ylös. Ajatukset siis. Konkretian tasolla makaan juuri nyt sohvalla enkä liiku mihinkään. Tunteet ja ajatukset kyllä liikkuvat. Olen kirjoittanut tänään aika paljon raakatekstiä ja aion yhä jatkaa – tai sitten kirjoitan raakapätkiä koneelle kässärin sekaan. Saa nähdä. Kaikki ei mene aina niin kuin suunnittelen, ja silti pitää suunnitella, pitää nähdä tulevia ennalta, jotta pystyy tavoittelemaan niitä realistisesti.
Tästä alkaa taas yksi kirjoitusrutistus. Huhti-toukokuu on siihen hyvää aikaa; ulkona on siitepölyjä ja kovaa valoa, joten on terveellisempää pysytellä sisällä koneen ja kynän kanssa. Niin ainakin sanon itselleni. Kirjoituspäivät on jo buukattu, ajatus on tehdä Haitasta hieno. Jatkaa siitä, mihin ennen pääsiäistä jäin.
Ajatukset poukkoilevat, vaikka suunnitelma on olemassa. Entä jos. Entä jos ei. Kirjoittaminen on seilaamista epätasaisilla vesillä. Optimistinen teko. Ainoa, mitä voi tehdä. Kirjoittajana kehittyminen on arpapeliä, siltä se tuntuu. Jokainen kirjoitettu tekstipätkä kyllä vie eteenpäin minua kirjoittajana, mutta entä tekstiä? Teksti ei välttämättä kehity, vaikka minä oppisin kirjoittamisesta enemmän. Ja kirjoittaja/kirjailijaidentiteetti – sekin heiluu. Kävelee kiikkerässä veneessä laidalta toiselle. Olenko? Näinkö ollaan? Osaanko? Tuntuuko sellaiselta tai tällaiselta? Menikö kaikki niin kuin oletin? Olenko minä niin kuin oletin? Jos en, niin mitä se sitten tarkoittaa vai tarkoittaako mitään? Kysymyksiä löytyy. Vastaukset ovat kynässä, mutta eivät tule vielä ulos sieltä. Vastausten muste on käyttämättömänä kynän perällä ja ensin pitää kirjoittaa tämä käsikirjoitus loppuun ennen kuin voin löytää vastauksia joihinkin kysymyksiin. Joihinkin en löydä ehkä ikinä ja joihinkin ei ehkä ole tarvettakaan löytää.
Sanoja. Oletuksia niiden takana. Oletuksia, jotka syntyvät siitä, että vastauksia ei vielä ole.
Menen kirjoittamaan.
