Ota mitä saat
Veroilmoitusilta. Pyykki-ilta. Leiväntekoilta. Kirjoitusilta, vähemmän. Kirjoitan sitä mitä ei pitänyt. Kirjoitan sitä mitä piti. Käsikirjoitus nostaa tunteet pintaan. Turhautuminen, ylpeys, häpeä, tyyneys, kyllästyminen, tyytyväisyys, suru, väsymys. Sana sanalta. Hitaasti mutta varmasti. Kyllä se siitä. Ota vaikka jotain hyvää teetä viereen. Hartiat jumissa, leipää pitää pakastaa, ikkuna avata, lakanat viikata.
Ajattelen Haittaa. Selaan Haittaa. Mietin henkilöhahmoja. Luen kappaleen sieltä täältä. Siinä on paljon ja kuitenkin niin vähän. Liuskoja on, mutta onko tunnetta. Minulla on kaikki se sisälläni, toivottavasti myös käsikirjoituksessa. Kaikki se.
Väsyttää. Kello käy yhdeksää. Tänään pitää päästä ajoissa nukkumaan ja nyt jo tiedän, että on vielä monta, mitä pitää tehdä, ja sitten kai iltasivuja niin kuin eilen illallakin, vaikka ei ollut tarkoitus eikä huvittanut. Sanoja ei saa päästää karkuun silloin kun ne tulevat tyrkylle.
Toukokuussa illat ovat korkeita. Kirjoittaisin ihan mielelläni läpi yön, jos pystyisin, jos osaisin, jos ei olisi velvollisuuksia ja liian järkevä pää. Tekisin mielelläni vereslihalle asti yhden rypistyksen, enkä näitä painavia puolituntisia ja tuntisia joka ilta. Ei minulta kysytä. Ota mitä saat, tee aikaa sieltä mistä voit, mutta vain pieniä paloja kerrallaan.
