Sadetta
Olen kirjoittanut tänään kaksi tuntia ihan vain omaksi ilokseni. Ei vaatimuksia laadun tai aiheen suhteen, ei muuta tekemistä kuin istua pari tuntia terassilla, tilata ruoka ja syödä se ja kirjoittaa. Ei tarvinnut kirjoittaa jotain puuttuvaa palasta kässäriin, ei tarvinnut miettiä, mitä kässäri on vailla. Haitta on menossa ja minulla on vapaata siitä. Ja miten hyvää tekikään kirjoittaa paljon ihan vaan sitä perinteistä soopaa. Raakatekstiä ja tajunnanvirtaa. Oli lomatunnelma. Oli kevyttä ja vapaata. Teki hyvää. Muistin taas, millaista kirjoittaminen on ja miten moniin suuntiin se voi mennä – kässäriä kirjoittaessakin suuntia on paljon, mutta kyllä ne ovat myös rajoitettuja. Ei voi mennä mihin tahansa. Kun kirjoittaa omaksi ilokseen, voi tosiaankin mennä mihin vain.
Siinä on puolensa, että kässäri on kustantamokierroksella; voi kirjoittaa mitä tahansa. Voi nauttia ihan vain siitä, että kynä kulkee, eikä sillä ole suuntaa. Joskus on tietysti maailman parasta kirjoittaa niin, että tietää suunnan, mutta tänään ja tähän väliin tarvitsin tätä suunnatonta ja päämäärätöntä kirjoittamista. Se oli hyvä.
Tämä absurdi lämpö alkaa kai laantua alkavalla viikolla. Sadetta ei ole luvassa. Kävelin tänään nurmikolla, joka ei ollut nurmikko, vaan halkeillut, kuiva erämaa. Ruskea ja palanut. Niin kuin olisi ollut elokuu kuivan ja kuuman kesän jäljiltä, loppukesän paahde, ja kun oikeasti kaikki on vasta alussa. Sade olisi ihana asia. Kaikin puolin. Vein siileille ja muille vettä lautasilla pihalle, mutta lautaset ovat koskemattomia, eivätkä ne kiittämättömät ryökäleet ole pistäneet nokkaansakaan koko tontille :D.