Hiljaisuus
Sanat ovat hiljaisia ja myötämielisiä. Tyyni ja koskematon niin kuin järven pinta, kun ainoa ilmavirta on heikko ja käy maalta päin. Kuulostelen ja odottelen kun sanat tipahtavat minuun niin kuin harva sade ja silkki ja pystysuora heinikko. Jostain kävelee lipuntarkastaja sinisissään. En tiedä onko minulla lippua, ojennan kynää ja kättä. Pääsen portista läpi, vaikka periaatteessa ei pitäisi. Hiljaisuus jatkuu. Heinä kasvaa pystysuoraan.
Muste uppoaa paperiin. Joitain jälkiä ei voi pyyhkiä kun ne kerran kuivuvat. Kynässä lukee non-fade ja permanent. Kunpa muistikuvissa olisi sama takuu. Etenkin niissä hyvissä.
