Juhannuksen jälkeen
Olipa täysi juhannus, kaikkea mahdollista. Nyt edessä on paluu arkeen ja se tuntuu oudolta, vaikka vapaata oli vain muutama päivä.
Olin pakannut kirjoitusvihkon mukaan juhannuksenviettoon, ja luettava kirjakin minulla oli. Kertaakaan en ehtinyt tarttua kumpaankaan, en kirjoitusvihkoon enkä kirjaan. Kynääkin pitelin vain ostoslistan ja muistilapun takia. Ehkä tässä joku päivä kuitenkin on sellainen hetki, että otan kynän käteen ja pysähdyn kaiken keskelläkin. Tiedän, että se tekisi hyvää ja selvittäisi ajatuksia. Ehkä etenkin molempia.
Kesäyöt ovat valoisia. Kun laittaa silmäluomet kiinni, tulee aika pimeää. En ajattele sitä, mitä uskon: että Haitta on hyvä. Ajattelen nyt vain sitä, että pidän vähän taukoa, kirjoittelen muuta ja sitten palaan Haittaan. En ajattele sitä, että olisin halunnut julkaista toisen ehkä vähän nopeammin kuin mitä nyt tulee tapahtumaan. Ajattelen vain sitä, että tämä tekee hyvää Haitalle, että kässäri on tärkein, ei aika. En ajattele Haittaa. Ajattelen eilisillan vaaleanpunaisia pilviä ja tämänpäiväistä tuoksua sateen jälkeen. Ajattelen unia, joihin putoan, kun menen hampaittenpesun jälkeen peiton alle ja laitan silmät kiinni.