Musta vesi
Kirjoitin vähän runoa, menen vähän nukkumaan. Ehkä huomenna pestään uudet pyykit ja kasvot ja sanat ovat puhtaita eivätkä nolostele. Ehkä huomenna kestää kiilto eikä vähene vähän jokaisella hengenvedolla vajene nollaan ja aloita matkaa toiseen suuntaan. Hiljaisuus on sellaista kun ei ole oikeasti hiljaista, mutta on tottunut kaikkeen, niin että kuulostaa hiljaiselta ja korva ei poimi. Aistit on tehty sitä varten, että ne kertovat kun jokin muuttuu. Minun aistini ovat epäkunnossa.
Alaselkä kaipaa jotain muuta kuin mitä olen tarjoillut sille tänään. Laskostan itseni sänkyyn ja huominen tulee proosana yön takaa. Sanojen välissä virtaa valkoinen vesi ja musta vesi, niissä on sisällä valo.