Puunhalaaja
Kirjoitin tänään. Tai olin kirjoittavinani. Kirjoitin kyllä, mutta vähän. Luin kässäriä niiden kohtien ympäriltä, joihin kirjoitin hyvin vähän lisää. Minusta tuntuu, että teksti toimii. Sanat tuntuvat hyvältä kun niitä lukee. En kuitenkaan tiedä, toimiiko kässärin kokonaisuus. Juuri nyt tuntuu, ettei tietenkään voi toimia, vaikka äsken sanat veivät mukanaan ja tuntuivat hyvältä. Mutta ei, eihän se kokonaisuus voi toimia. Toivon, että toimisi, mutta onhan se nyt ihan katteetonta toivoa. En tiedä, en tosiaan tiedä. Tai sitten tiedän, enkä uskalla tunnustaa itselleni. Ja kun toimiihan kaikki paremmin nyt – Haitta on parempi kuin vielä kertaakaan. En vain tiedä, tarkoittaako se sitä, että se on hyvä vai että se on vain vähän vähemmän huono kuin aikaisemmin. Eikä ehkä kannata pyörittää näitä asioita päässä. Että onko hyvä vai huono. Kässäri tai minä, ihan sama, vai ovatko ne sama asia.
Kokonaisuuden näkeminen kauempaa on vaikeaa. Se on ehkä kaikkein vaikeinta. Saan kyllä kohtaukset ja kappaleet ja lauseet toimimaan, kun vain kirjoitan ja kirjoitan, mutta kokonaisuus – toimiiko se? Toimivatko isot linjat – juoni? jännite? onko tekstissä jotain liikaa ja jotain liian vähän? On kauhean vaikea erottaa minkä muotoinen puu on, jos on kiivennyt rungon puoliväliin ja halaa runkoa käsin ja jaloin. Ei siitä paljon näe, onko latva pörheä vai harva ja minkä muotoinen. Juuri ja juuri saa ojennettua päätä niin, että näkee, että juu, latva siellä on ja taitaa olla jotain vihreääkin, mutta että todistettavasti latva. Mitään hajua, millainen latva ja minkälainen puu kokonaisuudessaan – leveä ja lehtevä vai korkea ja kapea. Ei. Sen näen, että puu on, ja kaarnan pienimpiä yksityiskohtia myöten, ja koppakuoriaisen, joka kulkee kaarnan uurteiden poikki.
Toivon, että saan pian varmuuden siitä, onko käsikirjoitus lähetettävissä esilukijalle vai vaatiiko se vielä jotain enempää itseensä. En ole ihan varma, olenko vielä saanut tekstiin kaikkea sitä, mitä se tarvitsee ja haluaa.
Related Posts
Comments on this post
2 Comments-
Ehkä etäisyys auttaa, tai sitten se, että tosiaan lukee kaiken läpi korjaamatta mitään. Se saa kuitenkin odottaa vielä, sillä haluan lämmitellä tässä muokkaamisen ja uuden ja uudelleenkirjoittamisen lämmössä niin kauan kuin sitä riittää :).
Comments are closed.
Än
Auttaisiko etäisyys? Itse yritän välillä lukea ns. uusin silmin, lukijana. Vaatii vain pienen tauon ja etääntymisen tekstistä (silti on vaikeaa olla tarttumatta lauseisiin, olla korjaamatta niitä ja vain lukea koko höskä)