Viinin viemää
Sain tänään palautetta kässäristä esilukijalta. Jännitti, kun avasin tiedoston. Luin palautteen ja totesin, että monessa kohtaa olen heti samaa mieltä lukijani kanssa. Luin kässäriin tehdyt merkinnät. Nyökyttelin. Nauroin ääneenkin. Luin palautteen uudestaan ja nyt annan olla. Hauduttelen muutaman päivän. Yritän suorastaan unohtaa koko käsikirjoituksen. Muutama päivä ihan jotain muuta ja alitajunnalle aikaa pohtia saamaani palautetta. Sitten, kun on pureskeltu itsekseen, sitten on analyysin ja suunnitelmien aika. Ei vielä. Nyt makustellaan, ollaan vaan, katsotaan telkkaria, mennään ajoissa nukkumaan, ripustetaan pyykit kuivumaan. Tämä on ollut minun tapani jo kauan – kun saan palautetta, luen sen ja tutustun siihen, mutta yritän pitää innostuksen aisoissa (sen tyypin, joka haluaisi rynnätä heti korjailemaan kässäriä) ja olla ihan muina naisina. Tarvitsen palautteen päälle pohdinta-aikaa, vaikka joskus se tuntuu turhalta jarruttelulta. Tiedän kuitenkin jo nyt, että esilukijan kommenteista on minulle paljon iloa. Näen tekstistä nyt ne vajavaisuudet, joita siihen jäi asioiden ja tilanteiden esittelyn suhteen, kun deletoin kässäristä puolet (sen selittävämmän puolen!) – ja tajuan kässäristä nyt paljon enemmän kuin tätä ennen. Tuskin maltan odottaa, että pääsen taas kirjoittamaan! Mutta ei siis vielä. Täytyy malttaa, täytyy antaa kypsyä. Ne ratkaisut, joita pää suoltaa nyt, eivät ole ehkä parhaita. Pieni odottelu kypsyttää ja toisaalta antaa uutta näkökulmaa omiin ajatuksiin ja suunnitelmiin.
Hyvät esilukijat ovat kyllä tärkeitä. Kolme syytä elää ei olisi oma itsensä ilman paneutuneita esilukijoita – ja onhan kustannustoimittajakin yksi niistä ulkopuolisista silmäpareista, joita kässäri ehdottomasti tarvitsee. Toivon kovasti, että osaan muokata Haittaa oikein. Niin, että seuraavan kirjoituskierroksen jälkeen olen taas lähempänä sitä, millainen haluan Haitan olevan. Hieno, tiivis ja täyteläinen. Aukkoisa, kevyt, mutta vahva. Alkaa kuulostaa siltä, että kuvailen viiniä enkä kässäriä. Kukkaisa, pyöreä ja tasapainoinen. Jos Haitta olisi viini, haluaisin, että sitä kuvailtaisiin sanoilla intensiivinen ja vahva, terävä ja tumma, viipyilevä jälkimaku,
