Tilinpäätös 2018
Kirjoitettua raakatekstiä 480 sivua (kolme kirjoitusvihkoa).
Sama kässäri työn alla kuin vuosi sitten.
Yksi totaalihylsy, jossa esikoisen kustantamo ilmoitti, että eivät halua Haittaa muokattunakaan.
Henkilökohtaisessa elämässä niin paha tapahtuma, että sen aiheuttamaa traumaa ja surua selvittelen varmaan vielä useampanakin vuotena. Siihen nähden pitäisi kai olla tyytyväinen, että on tolpillaan ja että on pystynyt tekemään kässärille ylipäätään jotain viimeisen puolen vuoden aikana. Kirjoittamisesta huolehtiva aivolohko ei ole koskaan tyytyväinen, vaan aina sitä mieltä, että enemmän enemmän ja paremmin paremmin. Mitä siitä, että keväisestä hylsystä kesti useampi kuukausi toeta, ja sitten tapahtuikin jo se kamaluus. Ja syksyllä deletoin puolet kässäristäni. Mikä oli toki reippaasti tehty. Pystyin niinkin paljoon, ajatustyöhön ja deletoimiseen. Sekin on jo hyvin.
Millainen vuosi? Tekisi mieli sanoa, että ihan kamala, mutta pelkään, että joku kuulee, ja mutisee, että ”minä sinulle ihan kamalat näytän” ja ensi vuonna viedään sitten ihan kaikki loputkin kostoksi siitä, että sanoin, että tämä vuosi oli kamala.
Olen lukenut paljon. Parhaita kokemuksia tälle vuodelle Minna Rytisalon Rouva C., Magdalena Hain Kolmas sisar, Turtschaninoffin Maresin voima ja Koskimiehen ja Huotarisen Emilia Kent.
Viime vuoden tilinpäätös luettavissa täällä.
Ensi viikon olen vielä lomalla. Yritän kirjoittaa. Saisin yhden stressinaiheen vähemmäksi. Kyllä, kirjoittamattomuus stressaa. Tuntuu, etten tee mitään sen hyväksi, että Haitasta tulisi joskus kirja. Että vain laiskottelen. Että olen huono kirjailijanalku ja ihminen. Että aikaa kuluu ihan liikaa, enkä koskaan ehdi kirjoittaa kirjoja (monikko!) jos en saa tätä toistakaan aikaiseksi. Ja silti, tiedän, edelleen viittaan ylle, ihme että olen saanut aikaan näinkin paljon, ihme että.
Uudenvuodenlupaukset? En edelleenkään harrasta niitä. Tavoitteet on parempi. Alkuvuodesta haluan Haitan seuraavan version valmiiksi. Sen, joka lähtee kustantamoihin. En aseta ensi vuoden tavoitteeksi sitä, että saisin kustannussopimuksen, koska se ei ole pelkästään minusta kiinni. Mutta kyllä, seuraava versio. Ja todennäköisesti myös sitä seuraava. Ja vähemmän sokeria. Olen syönyt järkyttäviä määriä karkkia viime aikoina. En näköjään juuri nyt pysty kohtuuteen, joten voisin kokeilla hetken totaalikieltäytymistä, koska ei vaan ole järkeä syödä joka päivä karkkia. Ehkä tasaisempi verensokerikin olisi hyvä juttu.
Vuosi 2018. Heihei. Toivon, että 2019 on armollisempi.
Related Posts
Comments on this post
2 Comments-
Ihanaa tulevaa vuotta meille, Än, ja päätetään, että hitaus on suhteellista – olemme me kuitenkin nopeampia kuin että jos emme kirjoittaisi lainkaan 😀 !
Comments are closed.
Än
Sitä joskus toivoo että voisi laittaa Elämän hyllylle vaikka puoleksi vuodeksi ja vain kirjoittaa. Jatkaisi sitten siitä mihin jäi.
Ilokseni voin lohduttaa sua vielä hitaammalla kirjoitusvauhdilla, voit aina ajatella ettet sentään ole yhtä toivoton kuin minä 😀
Ihanaa tulevaa vuotta meille!