Huvi ja työ
Vuoden ensimmäinen päivä. Näin auringon, se oli matalalla, mutta paistoi. Tuli hetkeksi sellainen olo, että kyllä se siitä. Mikä se? No ainakin harmaus. Auringonpaiste ei kestänyt kauaa, mutta oli ihan kivaa. Auringon lisäksi tänään on tapahtunut kävelylenkki, vauvoja, ystävä, pyykinpesua, ruokaa ja lukemista. Olen miettinyt, että jokohan jaksaisin alkaa jonkun niistä kirjoista, jotka ovat odottaneet jo pitkään lukemistaan. Olen lukenut viimeisen kuukauden lähinnä sellaisia kirjoja, jotka olen lukenut jo moneen kertaan. Lohtukirjoja. Jospa kohta olisi se hetki, kun jaksaisin taas uusia sanoja. Vaikka kässäri ei ehkä ole kyllä sellaisessa vaiheessa, että se rohkaisisi muiden kirjoittamien kirjojen lukemista. Täytyy katsoa, josko sanat alkaisivat taas maistua.
Kirjoitin tänään myös vähän päiväkirjaa. Olen pitkästä aikaa ottanut sen esille ja kirjoitellut vähän jotain pientä. Päiväkirjan kirjoittaminen on ihan erilaista kuin raakatekstin kirjoittaminen kirjoitusvihkoon, vaikka tiedostankin, että raakateksti on vienyt sen paikan, joka päiväkirjalla joskus oli. Tekstit ja aiheet ovat kuitenkin kokonaan erilaisia, vaikka molemmat kirjoitustavat tyydyttävätkin jotain tietynlaista kirjoittamisen tarvetta. Ehkä molemmat voisivat mahtua samaan arkeen, ainakin limittäin.
Mietin tässä mitä tekisin vielä tänään. Neulonko, kirjoitanko? Varmasti luen – mutta mitä? Ripustan pyykit, kyllä. Luenko kässäriprinttiä, katsonko telkkaria? Onko sillä niin väliä? Eikö pääasia ole, että teen sitä, mitä huvittaa, mikä tuntuu juuri nyt sopivalta. Jos ei huvita, niin en tee mitään. Paitsi ripustan ne pyykit.
