Same old, same old
Toistan itseäni. Kirjoittaminen on aika pitkälti itsensä toistamista. Samojen asioiden sanomista eri tavalla. Rakenteen korjaamista ja sitten kun on saanut rakenteen korjattua, toteaakin, että sitä pitää korjata lisää. Muokkaamista, muokkaamista, muokkaamista. Kun kirjoittamista ajattelee ajallisesti, ihan uuden luomista on yllättävänkin vähän, jos ajattelee koko prosessia.
Niin, rukkasin siis rakennetta vielä vähän lisää. Kirjoitin vihkosta raakatekstipätkiä osaksi kässäriä. Deletoin taas vähäsen. Kävin läpi esilukijan kommentit ja palautteen ja samoin kävin kässärin läpi niihin liittyen. Esilukijani oli monessa asiassa ihan oikeassa. Parasta ehkä oli, että hän osoitti minulle yhden maneerin, josta olin luullut jo päässeeni eroon, mutta joka rehottaa käsikirjoituksessa kuin yli-innokas rikkaruoho. Luulen, että tulen palaamaan sen kitkemiseen vielä monta kertaa. Sain esilukijan kommentit jo marraskuun loppupuolella, mutta nyt vasta pääsin kässäriin kunnolla käsiksi niin, että saatoin katsoa palautetta ja kässäriä rinnakkain. Luulen, että pakollinen joulutauko tuossa välissä teki ihan hyvää.
Kävin tosiaan myös läpi kirjoitusvihosta kaikki ne pätkät, jotka olen kirjoittanut viime aikoina kässäriä varten. Jos pätkiä oli kymmenen, niin kaksi niistä päätyi lopulta kässäriin ja loput kahdeksan jäävät kirjoitusvihkoon. Olen monta kertaa sanonut, että huonon tekstin määrä on vakio, ja että minun pitää kirjoittaa paljon, jotta syntyy sitä hyvääkin tekstiä. Huono teksti ei aina tarkoita sitä, että se olisi huonosti kirjoitettua, vaan myös epäsopiva teksti voi olla tuota ”huonoa tekstiä”. Eivät nuo kahdeksan kässäriä varten kirjoitettua, mutta sieltä hylättyä pätkää niin kammottavaa tekstiä olleet, siis tekstinä, mutta ne eivät vain sopineet käsikirjoitukseen. Siksikin minulle sopii tämä, että kirjoitan kaiken ensin käsin ja sitten vasta kässäriin; ajatelkaa sitä deletoinnin määrää, joka minulla olisi edessä, jos kirjoittaisin kaiken ensin suoraan kässäriin :D. Nyt voin poimia parhaat (tai ainakin kelvollisimmat) päältä ja tehdä esikarsinnan jo käsin kirjoittamisen jälkeen. Säästää deletointisormea – sanoo hän, joka deletoi syksyllä kässäritiedostosta 70 sivua…
Mutta niin. Olen kirjoittanut. Kirjoitan. Se on joka kerta paljolti samaa.
