Hyvä yö
Askartelin taas yhden apurahahakemuksen. Niiden tekeminen on hyödyllistä: tulee ajateltua käsikirjoitusta ihan toiselta kantilta kuin kirjoittaessa. Ei se helppoa ole, ei ole koskaan helppoa pukea asiallisiksi sanoiksi sellaisia asioita, jotka tietää ja tuntee intuitiivisesti, mutta joista en yleensä muodosta kokonaisia, järjellisiä lauseita. Lopputulema on, että olen aika poikki. Mutta hakemus on lähetetty ja se on pääasia. Toivottavasti tulisi apurahakin. Haitta (joka on muuten saanut uuden työnimen, joka on Hyvä yö) ansaitsisi sen.
Olen lukenutkin sitten viime näkemän. Luin loppuun Bea Uusman Naparetken, jota olin aloittanut jo syksyllä, mutta olin jumahtanut johonkin sivulle 20. Nyt sitten luin sen parissa illassa loppuun. Ja juuri, kun olin päässyt sanomasta yhdelle ystävälle, että en ole pystynyt moneen viikkoon lukemaan mitään uutta, aiemmin luettuja kirjoja vain. Ja sitten tajusin, että luinhan minä sen Naparetken ja ne olivat ennen lukemattomia sanoja. Ja nyt just muistin, että minulle uutena luin myös Agatha Christien Neiti Marplen viimeinen juttu. Että olen sentään lukenut jotain muutakin kuin jo sataan kertaan luettuja lohtukirjoja.
Ikkunan edessä peilailee amaryllis pimeyttä vasten. Sain sen jouluna. En ole antanut sille yhtään vettä ja ensimmäinen kukkavana on nyt kuihtunut ja toinen alkaa juuri avata kukkiaan. Saa nähdä kuinka kauan se aikoo ilahduttaa minua.
