Paluu flunssasta
Flunssa iski. Se alkaa olla jo pois menossa, mutta olen silti aika naatti ja kuulostan naakalta. Kraak kraak. Ja yskin kuin supikoira. Perussetti siis. Sairastamisen yksi ikävä lieveilmiö on se, että kun vain makaa sängyssä ja sohvalla, kukaan ei esimerkiksi tiskaa. Huomenna minun on pakko, koska puhtaita haarukoita ei enää ole.
Tänään olen jaksanut käydä vähän ulkona (oli ihan mahtavaa! aurinkoa! valoa! jotain muuta kuin neljä seinää! jännää!) ja lukea jonkun verran. Ja loikoilla sohvalla. Ihan kyllä jo odotan sitä, että olen taas kunnossa ja normaali.
Odotan myös sitä, että arki loksahtaa taas paikoilleen ja että siellä arjessa on oma paikkansa liikkumiselle ja kirjoittamiselle. Sellainen hyvä, arkinen arki ilman mitään ihmeellistä, kiitos :). Niin no, yksi kappale kustannussopimuksia kelpaisi kyllä siihen perusarjen jatkeeksi :D.
Olin jo päässyt raakatekstin kirjoittamiseenkin kiinni pitkästä aikaa, mutta tämä flunssa teki tauon siihen – olen päättänyt, yrittänyt päättää oikein kunnolla, että nyt, kunhan arki alkaa taas, niin takaisin kynän varteen. Kun se kerran tuntuu hyvältä, niin sitä pitää tehdä. Joskus arjen tuoksinassa se aloittamisen kynnys vaan kasvaa niin isoksi, etten tule kirjoittaneeksi. Jotenkin se aloittamiseen vaadittavan energiamäärän kasaaminen on joskus muka kauhean hankalaa, vaikka eihän se oikeasti ole. Sitä ei vaan pidä alkaa ajatella liikaa. Kynä käteen ja kirjoittamaan, eikä mitään harkintaa.
Terveisiä täältä ja pysykää terveinä: paljon c-vitamiinia ja auringonvaloa kaikille!
