Ilta
Kattojen ja savupiippujen mustat siluetit haaleanoranssia taivasta vasten. Jatkan hitaasti, mutta varmasti. Kun on tilaa, yritän ajatella. Ajattelen kynällä paperille. Sanon egolle, että se voi mennä, että aion unohtaa sen ja kutsua vasta sitten, kun sitä tarvitaan, se voi pitää lomaa. Kirjoitan, ajattelen. Parasta on, että ajatuksia on. En kuitenkaan tiedä, valitsenko jonkun niistä vai onko se oikea vielä tulematta. Enkä tiedä, miten toteutan, jos aika on näin ohutta. On ollut kirkas päivä ja taivas on sen mukainen. Pimeä aukenee hiljalleen.
