Oheistöitä
Apurahahakemuksia on taas rustattu. Hakemusten tekeminen on niitä oheistöitä, jotka eivät sillä hetkellä auta kirjoittamista, mutta joissa on se toive ja optio, että ehkä vielä jonain päivänä apuraha ostaa minulle kirjoitusaikaa. Joten nyt on laitettu lotto vetämään 😀 ja toivotaan, että tärppää :).
Lomaan verrattuna yöt ovat kovin lyhyitä. Tai voisi kai ajatella, että pidempiä, sillä illat ovat pimeämpiä ja sen perusteella yötä riittää enemmän. Minun on kuitenkin vaikea päästä siihen rytmiin, että olisin aikaisin sängyssä, lukisin vähän kirjaa ja sitten nukkuisin. Yhdeksän tuntia unta olisi ideaali (aika paljon, tiedän!) ja kyllä se olisi mahdollista edes muutaman kerran viikossa, mutta miten voikin olla niin vaikeaa päästä ajoissa nukkumaan. Etenkin kun illat tuntuvat sitten lyhyiltä ja tekemistä olisi niin paljon. Pitäisi esimerkiksi kirjoittaa yksi romaani :D.
Eilen kävin hitaalla iltakävelyllä. Tänään vähän nopeammalla. Käveleminen on hyvä asia. Näin omenoita ja kaksi jokea ja paljon lintuja. Tänään saatoin myös tajuta jotain käsikirjoitukseni teemasta. Teemat ovat outoja, sillä ne paljastavat itsensä minulle vasta siinä vaiheessa, kun teksti on jo pitkällä. Joskus tulee yllätyksiä, että ai tästäkö minä olenkin kirjoittanut koko ajan, kappas vaan. Nyt ei tullut (vielä) yllätystä, mutta tuli selkeitä, lauseiksi muotoiltuja ajatuksia, jotka kertoivat siitä, mitä minä haluan kässärissä kertoa. Tällaiset hetket ovat aika tärkeitä, luulen, siinä koko prosessissa, joka minulla tuppaa olemaan melko ameebamainen ja kokeileva. Mitä pitemmällä käsikirjoitus on, sitä enemmän alan ymmärtää, mistä siinä on kyse. Että sinänsä, vaikka en ole kirjoittanut tänään yhtään, tuntuu siltä kuin käsikirjoitus olisi taas vähän pidemmällä.
