Kiertoteitä pitkin
Olen kirjoittanut tänään. Ihan koneella, ihan käsikirjoitusta. Olen uudelleenkirjoittanut raakatekstiä tiedostoon, muokannut toista tiedostoa ja miettinyt kässäriä. Tiedän yhden jutun, jonka haluan poistaa. Mietin, yhdistäisinkö lähiaikoina kaksi tiedostoani yhdeksi. Kirjoittaisin mielelläni kahteen tiedostoon, mutta en saa yhtä osaa toimimaan ilman sen toisen osan läsnäoloa. Ennen yhdistämistä pitää miettiä rakennetta – pelata pasianssia, niin kuin aina ajattelen.
Ilta kirkkenee. Päivällä oli ensin aurinkoista, sitten pilvistä ja sitten satoi vettä. Kadut ovat vielä märät ja ikkunan alaosassa on vesipisaroita kuin rokkoja. Taivas alkaa kuitenkin olla jo puhdas, jäljellä olevat pilvet eivät näytä sadepilviltä.
Kirjoittaminen vaatii hiljaisuutta ja yksinäisyyttä. Ainakin siinä kohdassa, kun pitää ajatella. Tämä käsikirjoitus on kiertämässä mutkan kautta takaisin kotiin. Takaisin siihen ajatukseen, josta lähdin liikkeelle. Se on oikea paikka, luulen. Kiertotiet eivät ole olleet helpoimpia. Niitä on taatusti vielä jäljillä. Kivisiä polkuja, joiden kulkemisesta syntyvä teksti deletoidaan lopulta koko käsikirjoituksesta. Sellaista se on. Tämä on sellainen teksti. Jotkut tekstit ovat.
Puiden vihreä alkaa olla kitkerän väristä. Keltaista ei vielä näy, eikä oikein punaistakaan. Lämmin syksy. Saa nähdä milloin ruskaantuu. Tänä syksynä haluan saada tämän version kässäristä kasaan. Pystyn kyllä, jos pystyn. Tarvitsen vain keskittymistä, ajattelemista ja aikaa. Katselen maisemaa. Tätä maisemaa olen katsellut kymmenen vuotta. Kirjoittanut näiden samojen puiden ääressä. Linnut halkaisevat taivaan. Ei mikään suora viiva, vaan kaarteleva lento sinne tänne. Harva asia tapahtuu niin kuin suora viiva.
Related Posts
Comments on this post
2 Comments-
Kahteen tiedostoon kirjoittaminen ja niiden yhdistäminen taitaa olla minulle ihan tyypillistä :D. Volvossa kirjoitin aluksi kertojanäänet omiin tiedostoihinsa ja tässä kässärissä yksi tyyli/rakenneasia on myös vaatinut sen, että saan pyöritellä sitä hetken ihan ”omanaan”.
Alan lähestyä tekstin kanssa sitä, mikä minulla oli alun perin ajatuskin – näköjään maaliin voi kulkea myös pitemmän kiertotien kautta ;). Kirjoitustsemppiä sinnekin!
Comments are closed.
E.K.
Tosi erikoista, että kirjoitat kahteen tiedostoon. Onko alkuperäinen kässäri haarautunut, vai miten olet päätynyt tähän?
”Kiertotiet eivät ole olleet helpoimpia. Niitä on taatusti vielä jäljillä. Kivisiä polkuja, joiden kulkemisesta syntyvä teksti deletoidaan lopulta koko käsikirjoituksesta. Sellaista se on. Tämä on sellainen teksti. Jotkut tekstit ovat.”
Kässärin matka kuulostaa rankalta, mutta jospa se vihdoin löytää oikean suunnan. Tavoitteiden laatiminen on ihanan motivoivaa! Toivottavasti saavutat omasi 🙂