Ennustuksia
Olin kuvitellut kirjoittavani tänäänkin, mutta vähän tuli ns. elämä eteen. Ehkä tässä vielä kuitenkin, puoli tuntia edes. Nyt syön koneen ääressä iltapalaa ja yritän ujuttautua kässärin pariin – tai jos edes raakatekstiä pari sivua ennen kuin alan kallistua illaksi.
Tänään ei pitänyt kai sataa, mutta satoi. Säälle kävi vähän samalla tavalla kuin minulle; ennustukset eivät täysin pitäneet paikkaansa. Nyt alkaa kuitenkin hämärtyä ja tulee ilta. Se ei koskaan jätä tulematta, vaikka mitä muuta tapahtuisi.
Syön tässä iltapalaksi leipää ja kotimaista omenaa. Omena on ihanaa. Yleensä en voi syödä omppuja, koska koivuallergiasta johtuva ristiallergia estää sen tehokkaasti. Jos pystyn syömään omenoita, niin kotimaisia, syksyllä, ja joinain vuosina en pysty siihenkään. Viime syksy ja tämä syksy ovat näköjään veljiä siinä asiassa: omenoita minulle, lisää omenoita minulle. Kun harvoin saa, vetää helposti överit. Ja kun ensi syksystä ei taas tiedä, että missä asennossa omenatähdet ovat ja tuleeko allergiaa vai ei.
Joihinkin asioihin voi vaikutta. Tähän minä vaikutan: nyt kirjoitan.
