Lyhyen kirjoitusvapaan alku
Olen kirjoituslomalla. Kaksi viikkoa ihan vain minua ja kässäriä varten. Olen kirjoittanut tänään aika paljon. Osa työstä on ollut mekaanista osien siirtelyä, mutta olen myös ymmärtänyt joitain juttuja kässäristä. Työ on sellaisessa kohdassa, että tästä on hyvä jatkaa huomenna. Mitä pitemmälle aika kuluu, sitä vaikeampia juttuja on edessä. Siksiki olen tänään tehnyt paljon valmistelevaa työtä – se on ollut sopivaa valmistautumista huomiseen, ylihuomiseen ja niin edelleen. Olen päässyt taas kässäriin sisälle ja deletoinut sieltä jonkun verran, mutta myös kirjoittanut vähän uutta. Delete-nappulan kohtasi ehkä viisitoista sivua. Tämän kässärin kanssa olen deletoinut saman verran kuin olen kirjoittanut. Jos olisin alun perin tiennyt, mitä olen tekemässä, olisiko kässäri kaksi kertaa pidempi kuin nyt? En tiedä. En usko. Tällä rakenteella siitä ei tule kaksinkertaisen pituista.
Olen tyytyväinen siihen, että olen deletoinut. Vähintään yhtä tyytyväinen kuin siihen, että olen kirjoittanut vähän uuttakin. Tauko kässäristä on tehnyt hyvää, jos kerran deletoitavat kohdat löytyivät helposti. Yritin ajatella sitä, että kaiken pitäisi viedä tekstiä eteenpäin ja ne jaksot, jotka eivät vieneet, saivat lähteä.
Kirjoittamisen lisäksi olen käynyt ulkona kävelyllä ja ruokakaupassa sekä laittanut ruokaa. Huomenna ei tarvitse muuta kuin syödä. Kummasti sitä ehtii tehdä noita kodinhoidollisiakin asioita, kun viettää kirjoituspäivää. Pyykin ripustaminen on hyvä verryttelytauko koneen ääressä istumiseen ja lounaan jälkeen on hyvä tiskata, eikä siirtyä suoraan koneen ääreen torkkumaan.
Tulevina päivinä lähden kulkemaan sitä visiota kohti, joka minulla on Haitasta ollutkin. Se vaatii ajattelua ja herkkää kynäkättä. Ei töksähtäviä leikkauksia vaan sileitä siirtymiä – paitsi yhdessä kohtaa. Siinä kohtaa saakin tärähtää.
Kaikenlaista ehtii ajatella, kun kirjoittaa. Se on hyvä asia.
