Luottamus
Etenee ja kypsyy. Kirjoittaminen on henkistä ja fyysistä. Kun kirjoitan jotain iloista, hymyilen typerästi tietokoneelle. Kun kirjoitan jotain pahaa, ilme on sen mukainen, saatan itkeä. Kun teksti löytää sen muodon, jota kohti yritän kurottaa, kun näen, että on mahdollista onnistua, koska jos onnistun yhden sivun verran, voin onnistua ne kaikki – olen kaikkivoipa. Juon kuppikaupalla Earl Greytä, syön myöhemmin kuin piti, koska olen oikeassa: piti puskea vielä, piti kirjoittaa sen jälkeen, kun pää sanoi, että tähän on hyvä lopettaa.
Olen tiennyt sen jo vuosia, että kirjoittaminen on minulle sukeltamista syvässä vedessä, jossa osaan hengittää. Vedessä kuitenkin on puoliläpäiseviä, sitkaita kalvoja, joiden takana on parempi ja syvempi teksti. Kalvon kohdalla on helppo tauota ja sanoa, että on ollut tosi reipas ja tämä riittää. Oikeasti kalvosta pitää päästä läpi, vapaaseen veteen, eikä ole helppo sukeltaa jonkin puolikiinteän ja hyytelöisen läpi vaikka se olisi kuinka ohutta, koska syvässä vedessä mistään ei voi ottaa tukea, mitään vasten ei voi työntyä. Voi vain sukeltaa, uida veden alla, puskeutua läpi ja huomata, miten hapekasta vesi on esteen toisella puolen, miten kaunis korvissa soiva laulu.
Luottamus kasvaa tehdessä. Tulee tietenkin hetkiä, joina mikään ei tunnu siltä kuin pitäisi, kun usko loppuu ja kaikki on vaikeaa, mutta silti, luottamus kasvaa tehdessä. Näen rakenteet. Nekin, joita en ole aiemmin nähnyt, vaikka ne ovat olleet aivan tyrkyllä nenääni vasten. Näen, koen, luulen ymmärtäväni. Uskon pystyväni. Kyllä se tästä, vaikeuksista huolimatta, menen sinne, mihin minun alun perinkin piti mennä, mutta jonne en osannut vielä silloin.
Related Posts
Comments on this post
5 Comments-
Minä olen usein hetken aikaa ihan loppu kirjoitussession jälkeen. Pää on tietenkin vielä ihan toisaalla, mutta tulee myös fyysisesti sellainen voimaton olo.
Earl grey on ihanaa, latkin Royal Earl Greyta kuppikaupalla.
-
Earl Grey on minunkin lemppareitani :). Kun se on hyvää, se on todella hyvää. Tällä hetkellä minulla menossa Blue Flower -versio Earl Greystä.
Minulla ei tule fyysistä väsymystä kirjoittamisesta, mutta toisaalta, jos on kirjoittanut paljon, niin eipä siinä hirveästi jaksa muuta kuin lepuuttaa hetken. Riippuu myös vuorokaudenajasta ja siitä, olenko ollut sinä päivänä jo töissä vai olenko vain kirjoittanut.
-
Minulle tulee hetkellinen ”hohhoijaa” olo, vetelyys. Ehkä perustautini vaikuttavat 😛
Samaa ruiskukkaa Royal Earl Greyssa 🙂
Comments are closed.
Satu
Mahtavan kuvaileva rinnastus, kirjoittaminen kuin vesi ja hyytelömäiset kalvot! Siltähän se todella tuntuu.