Lintuja
Matkustin tänään junassa. Istuin ja katselin maisemia ja kirjoittelin laiskasti muutaman sivun raakatekstiä. Sinne syntyi muutama ruma runo, mutta enimmäkseen ihan vain raakatekstiä. Junan ikkunasta näkyi joutsenia pelloilla ja yksi kettu (ei kuitenkaan samalla pellolla kuin joutsenet). Ruska on kauneimmillaan, luulen. Keltaista, punaista, ruskeaa ja kaikki sävyt siltä väliltä. Yllättävän paljon myös vihreää. Ravintolavaunusta hakemani tee oli ruskeassa kupissa ja minulla oli ruskea neule päälläni. Tunsin olevani asianmukaisesti sävy sävyyn maiseman kanssa.
Philip Pullmanin Book of Dust: The Secret Commonwealth on ilmestynyt. En ole ostanut sitä vielä. Pihtaan. Ostan sen heti, kun kirjoitusvapaani loppuu, pehmikkeeksi siihen kohtaan kun palaan lomalta töihin. Viikon kuluttua siis. Päätin, että jaksan odottaa kirjaa siihen asti. Plus että tällä päätöksellä pidän huolen siitä, että oikeasti kirjoitan omaani tämän alkavan viikon, enkä vain ahmi Pullmania.
Alla on kaksi kirjaa, jotka olen lukenut hetki sitten: Inka Nousiaisen Mustarastas ja Veera Salmen Perhoset veljeni ympärillä. Molemmissa on kadonnut veli ja meri. Nousiaisen kirja on hyvin, hyvin kaunis ja koskettava ja riipaiseva ja täynnä tarkkoja, kirkkaita lauseita – Salmen kirja on myös riipaiseva, mutta eri tavalla, ja paikoin hauska (sanon minä, joka harvoin huomaan hauskuutta kirjoissa, mutta tässä kyllä). Molemmat kirjat ovat lohdullisia, mutta kirjat ovat myös ihan todella erilaisia ja siksi olikin hauskaa, että luin ne peräjälkeen. Ne juttelivat toisilleen. Ja molemmissa on myös hieno kansi. Suosittelen molempia!