Odotushuone
Kässärini on nyt molemmilla esilukijoilla. Vähän melkein ällöttävää, koska toivon tietysti, että teksti toimii, ja samaan aikaan pelkään, että taas on tehty hukkatyötä oikein urakalla. Ei huvita toistaa vuoden takaista ”kässäriä pitää vähän muokata – kas noin, nyt on deletoitu 70 sivua” -manööveriä. Teen sen kyllä, jos tilanne niin vaatii, mutta toivon hartaasti, että ei vaadi ja että kässäri toimii. Etteivät sen ongelmat ole kulkeneet mukana senkin jälkeen, kun deletoin siitä puolet.
Nyt en sitten voi muuta kuin odottaa. Teen niin ihan mielelläni tässä kohtaa, sillä muu elämä ajaa kaasu pohjassa ohituskaistaa pitkin ja on jo monta autonmittaa edellä minusta. Pitää yrittää ottaa se kiinni vielä kun ehtii, joten kirjoittaminen joutuu väkisinkin odottamaan hetken. Koska kirjoittaminen joutuu odottamaan, niin tämä on oiva hetki antaa lukurauha esilukijoille.
