Kaukana
Kirjoitin vähän raaktekstiä ja kävin jossain hyvin hyvin kaukana. Nyt on raukea ja väsynyt olo, ja silti energia virtaa vielä. Ja silti voisin mennä nukkumaan nyt ja nukkua kaksitoista tuntia.
Sanat ovat ihmeellinen asia. Ja silmät. Toisen silmät, joiden läpi katson, kun kirjoitan.
Luin yhden kirjan loppuun iltaruuan kanssa. Laitoin sen kirjahyllyyn paikalleen. Minulla on kirjahyllyssä oikein perin oikeassa paikassa vain niitä kirjoja, jotka on luettu. Noin niin kuin yleisesti ottaen. Sitten on hylly, jossa on vaakatasossa kirjoja, joita ei ole luettu vielä. Ne ovat siinä miten sattuu, eikä se ole niiden lopullinen paikka. Ne pääsevät pystyyn ja lopulliselle paikalleen, kun ne on luettu.
Päivä oli aurinkoinen. Haluaisin tarttua kässäriin, mutta en jaksa. En tänään. Halu on kuitenkin tässä, ihan lähellä, niin kuin kissanpentu, kiehnäämässä jaloissa, eikä tahdo kuitenkaan tulla syliin. Kyllä se siitä, kun olen nukkunut ja levännyt ja jaksan taas.
