Kevään merkit
Sataa vettä. Pidän kevätsateista. Kun keväällä sataa vettä, eikä lunta tai räntää, tuntuu, että kesä on tosiaan tulossa siellä jossain. Plus että kevätsateet vähentävät ilmassa pyörivää siitepölyä, ja tällaiselle kevätvammaiselle se on ihanaa. Tykkäisin keväästä vuodenaikana tosi paljon, jos en olisi allerginen siitepölyille. Nyt suhtaudun aurinkoisiin, ihaniin kevätpäiviin vähän tympein mielin: en koskaan pääse nauttimaan aurinkoisista kevätpäivistä, vaan vietän ne lukittautuneena sisälle ja kärvistellen.
Tajusin eilen miten aika on kulkenut tänä keväänä: arvaamatta, salaa ja nopeasti. On jo huhtikuun kahdestoista, melkein puoliväli. Siltä istumalta päätin, että on deadlinen asettamisen paikka. Arvoin käsikirjoitukselle deadlineksi 7.5. Siihen mennessä se pitää olla lähetysvalmis ja lähetetty. Mieluummin vähän aikaisemmin. Tarkoittaa sitä, että pitäisi kai ruveta hommiin ihan tosissaan. Hmm. Olen siis vielä ajatusasteella tässä ryhtymisessä, enkä ole tehnyt kässärin eteen mitään.
Kevät ja kässäri. Ei ole ensimmäinen kerta kun laitan itselleni deadlinen toukokuun puolivälin tienoille. On hyvä istua sisällä kirjoittamassa, kun ei kuitenkaan voi mennä siitepölyjen sekaan ulos muuta kuin käymään. Nyt pitäisi siis olla hyvät lähtökohdat kirjoittamiselle. Etenkin kun sain viime viikolla postista uuden parhaan kaverin: ilmanpuhdistajan. Yritän pelata varman päälle, että selviäisin koivun kukinnasta mahdollisimman vähin vaurioin – ja ehkä jopa paremmin kuin aiempina vuosina. Siitepölytön ilman esim työhuoneessa kuulostaa aika hyvältä, koska eihän siitepölyä voi täysin estää tulemasta sisälle, vaikka ei tuulettaisi ja olisi muutenkin huolellinen siinä, kuinka kauan ovi on auki ja niin edelleen. Kuva uudesta parhaasta kaveristani alla. Joten niin, nyt ei kyllä ole mitään tekosyitä sille, ettenkö voisi saada käsikirjoitusta kuosiin seuraavan kuukauden aikana. Työhuoneessa siitepölytön ilma, ulkona siitepölyinen, ja deadline asetettu. Nyt sitten vain kirjoittamaan. Pitäisi käydä puolet kässäristä suurennuslasin kanssa läpi, koska tekninen ratkaisu, jonka olen valinnut, on vaikeinta, mitä olen tähän asti missään kässärissä yrittänyt. Tiedän, että joissain kohdin homma toimii tosi hyvin, mutta se pitäisi saada toimimaan jokaisessa kohdassa. Siinä siis se, mitä pitäisi saada tehtyä ennen kuin käsikirjoituksen tämä versio on valmis. Helpommin sanottu kuin tehty, mutta yrittänyttä ei laiteta.
