Vaihtelevaa säätä
Vuorotellen mättää räntää, paistaa aurinko, sataa rakeita. Tuulee myös. Tietenkin, eihän sää muuten vaihtuisi noin ääripäästä toiseen tuolla antaumuksella. Otin pihalta valokuvankin kun satoi eniten lunta, mutta kuvan pointti ei oikein toiminut, kun räntäsateen keskellä oleva vastaistutettu koristekirsikkapuu näytti vain, no, risulta. Lumisade oli niin sakeaa, että kirsikankukat sulautuivat osaksi pyryä.
Olen kirjoittanut tänään jo aamupäiväsetin ja nyt kerään voimia iltapäiväsetille. Kohta se alkaa. Käyn pitkästä aikaa kässäriä läpi ihan kokonaan alusta loppuun. Keskellä on jakso, josta en ole ihan varma. Luulen, että se tokenee siitä pikku hiljaa. Viimeistään sitten, kun koko kässäri on käyty läpi. Ehkä alitajunta ratkaisee ongelman. Ainakin alitajunta on tehnyt yhtä sun toista kässärissä tähän asti. Nyt ne alitajunnan pikku lisäykset huomaa, kun lukee pitkästä aikaa tekstiä. Ihme vehje. Alitajunta siis.
Tämä kirjoitusvapaapäivä tähän väliin oli hyvä ajatus. Saan työn hyvin alkuun, kun on kokonainen päivä käytettävissä. On myös aikaa ajatella tekstiä ihan rauhassa, eikä vain tohottaa eteenpäin.
Olen päättänyt jo aikaa sitten, että kirjoitan bloggauksen työhuoneesta. En tehnyt sitä nytkään, vaikka vähän oli mielessä. Ehkä sitten seuraavalla kerralla. Ihan vaan siksi, että olen niin kauhean onnellinen siitä, että minulla on työhuone. Ihanampi kuin olisin uskaltanut toivoakaan. Toivomuslistalla oli kyllä työhuone, mutta ajatus oli, että mikä tahansa pieni soppi, jossa on ovi, riittää kyllä. Toivomuslista toteutui ihan reilulla kädellä. On työhuone, josta tykkään tosi paljon. En kuitenkaan ala nyt puhua työhuoneestani vaan keskityn käyttämään sitä tarkoitukseensa eli kirjoitustyön tekemiseen. Aurinkoa iltapäiväänne!
