A Room of One’s Own
Lupasin blogata työhuoneestani. Se, että voin kirjoittaa tämän kaiken, on ylellisyys, sillä työhuone on ylellisyys. Muutimme tammikuussa uuteen kotiin ja siinä kohtaa sain oman työhuoneen. Olisin ollut onnellinen vaikka pienestäkin lokerosta, jota olisin voinut sanoa työhuoneekseni, mutta tämä on ihan oikea huone ja tosiaankin ylellisyyttä.
Työhuoneeni sisustus on yksinkertainen. Yhtä seinää peittää iso liukuovikaappi, jonka ovien takana on yhtä sun toista vanhoista kirjoitusvihoista liikuntavaatteisiin ja laskettelukypärään. Kaappien moniottelija siis. Ovea vastapäätä on ikkuna ja ikkunan edessä kirjoituspöytä ja tuoli. Ikkunasta näen pihalle ja naapureiden pihoille. Kirjahylly peittää kokonaisen seinän ja tulee toisellekin seinälle, ja se loppu seinäpinta-ala, jota huoneessa on, on sohvaseinä. Minulla on siis pöytä, tuoli, kirjahylly ja sohva. Ja jakkara, jolla yllän kirjahyllyn ylimmille hyllyille ja joka toimii tasona teekupille, kun makaan sohvalla ja luen. Mattoa ei ole vielä ja aina päivisin työhuoneessa asuu ja hurisee myös ilmanpuhdistaja.
Olen niin onnellinen työhuoneestani. Että voi istua pöydän ääressä tai lojua sohvalla, kirjoittaa ja lukea. Ja että kaikki kirjat ovat ihan lähellä ja niitä voi välillä vain katsella. Ihan kaikki kirjat eivät ole työhuoneessa, sillä pokkarit ovat porrastasanteen pokkarihyllyssä, mutta ehdottomasti suurin osa kirjoista on isossa kirjahyllyssä työhuoneessa.
En edes oikein tiedä, mitä voisin kirjoittaa työhuoneesta. Työhuone on tunne. Se on myös hiukan verran oikeutus tekemiselle ja sille, että olen tekemisen kanssa tosissani. Työhuone on pesä ja piilopaikka ja kun kirjoitan, sen seinät häviävät. On myös rauhoittavaa, että on paikka, jossa kirjat ovat lähellä.
Olin jo pitkään miettinyt, että kerron teille työhuoneestani, mutta huomaan, että minulla ei ole ihan hirveästi sanoja tätä varten. On yhä uusi asia, että minulla on erillinen huone kirjoittamista varten, ja olen monta kertaa viikossa aktiivisesti onnellinen siitä, että työhuone on olemassa ja että tämä on juuri niin ihana kuin on. Ehkä työhuoneeni on vasta muotoutumassa sanoiksi ja muotoutuu sitä mukaa kun kirjoitan täällä.
Olen ripustanut muutaman taulum kirjahyllyn päätyyn. Siihen vapaaseen päätyyn, joka on lähellä kirjoituspöytää, niin että näen taulut heti kun nostan katseeni näppäimistöltä. Yksi tauluista on saatu, yksi ostettu itse ja kahta pientä ei ehkä voi tauluiksi sanoa, en tiedä, ne ovat keramiikkaa, vähän isompia kuin tulitikkurasia, ja ne olen ostanut myös itse, silloin kun olin matkalla Uudessa-Seelannissa. Toisessa keramiikkakuvassa on simpukan kuva ja toiseen on kuvattu uusiseelantilaisen kowhai-puun kukka. Ne muistuttavat uskaltamisesta.
Kirjoittamista käsitteleville kirjoille on varattu oma hyllyalueensa.
Related Posts
Comments on this post
4 Comments-
Kiitos kommentista :). Työhuone ei ole aiheuttanut stressiä, ainakaan vielä!, enemmänkin on ihana, kun voi viettää siellä aikaa. Sohva on uusin hankinta ja nyt kun työhuoneen kalustus on kunnossa, ei pitäisi ainakaan olla tekosyitä sille, ettei kirjoittaisi 😀 .
Comments are closed.
Eeva K.
Onnea työhuoneesta, kuulostaa ihanalta 🙂
Onko työhuone aiheuttanut yhtään stressiä, että pitäisi olla kirjoittamassa, kun nyt on kerta työhuone?
Vai onko kirjoittaminen sujunut paremmin, eikä tuollaisia ajatuksia ole ehtinyt edes muodostua?