Perustarpeet
Olen kirjoittanut vähän, lukenut vähän ja tehnyt huomattavasti enemmän pihahommia. Pihalla pyörin kuonokoppa päässä eli tammikuisesta remontista ylijääneet hengityssuojaimet naamalla. Ei koronan takia, vaan koivun siitepölyn takia. Uneksin siitä, että on viikonloppu ja voin tehdä molempia, sekä kirjoittaa että möyriä pihalla ja molempia ajan kanssa ja huolella. Uneksin siitäkin, että otan kirjan käteen ja luen. Pitkään ja antaumuksella. Lukemattomien pinot ovat kasvaneet entisestään (tämä koronakevät on aiheuttanut sen, että kirjaostokset ovat lähteneet ihan lapasesta) ja nyt kun kirjastot ovat taas auki, pitäisi hakea varauksia. Mutta niin, kirjoittaminen, lukeminen, puutarhanhoito. No, pihanhoito, puutarha kuulostaa vähän liian mahtipontiselta. Idea on kuitenkin sama. Tuo kolmikko – tekemisten parhaimmisto. Vielä kun neljänneksi lisätään luonto eli minulle metsä, niin mitä muuta ihminen tarvitsee? Ravintoa kaikille aisteille, mielen lepoa ja lentoa, juurtumista sananmukaisesti maahan. Ei kai sitä muuta tarvitse.
Myöhäinen iltaruoka on uunissa ja tuoksuu jo. Menen syömään. Sitten tulen takaisin työhuoneeseeni ja yritän valita, kirjoitanko vai luenko ensin.
