Loman alku
Kesäloma alkoi. Aloitin jo viime viikolla jokapäiväisen kirjoitusrutiinin (tai sen elvyttämisen, miten sen nyt ottaa). On ollut hauskaa nähdä, mitä kaikkea päästäni vuotaa paperille, kun annan mahdollisuuden. Tähän jokapäiväisyyteen oli tällä kertaa pontimena se, että taas kerran tuskailin, että olisipa sellaista kirjoittavaa arkea. Sitten mietin, että miksi aina vain puhun siitä, että haluaisin kirjoittavan arjen. Paljon puhetta. Että jos oikeasti haluan, että arkeni muuttuu, niin tarttis varmaan tehdä jotain. Joten tein jotain. Ja jatkan sitä.
Kesäloma on alkanut vähän sateisissa tunnelmissa, mutta ei haittaa yhtään. Pionit kukkivat sateesta huolimatta ja ovat ihania. Mäkäräisiäkin tuntuu syntyvän aina vain uusia. Sade tekee ihan hyvää luonnolle, vaikken niin mäkäräisistä piittaakaan.
Loman ensimmäinen kirja luettujen pinossa on Elias Koskimiehen romaani Ihmepoika. Huvituin siitä paikoin – ja se on aika paljon sanottu, sillä vaikka lukisin ns. hauskoja kirjoja, en pidä niitä kovin hauskoina. Tarkoitan, että nauran tosi harvoin lukemalleni, tai huvitun edes – yleensä vain hyvin ulkokohtaisesti totean, että jaa, tässä on näköjään hauska kohta, mutta ei naurata minua. Seuraavan luettavan kirjan (en ole päättänyt vielä, että minkä) aloitan tänä iltana, kun ryömin ajoissa sänkyyn.
Related Posts
Comments on this post
2 Comments-
Hyvää lomaa sinullekin, Än! Hauskaa, että osaat nauraa kirjoille – minäkin kyllä muistan ne harvat, joille olen nauranut ääneen :D.
Comments are closed.
Än
Hauskaa lomaa 🙂
Mulle kans, aloitin myös nyt. Mikä ihana rento olo juuri nyt onkaan 🙂 Kirjoitusaikaakin pitäisi olla tiedossa!
Luin keväällä Marian Keyesit omasta hyllystä ja nauraa hihitin ääneen joka välissä 😀