Lomaa ja tappelevia jäniksiä
Ensimmäinen viikko lomaa on takana. Päivät koostuvat puuhastelusta, ruuanlaitosta, kotitöistä, kirjoittamisesta, lukemisesta. Olen uinut, olen korjannut erinäisiä asioita, olen tehnyt polttopuita, olen järjestellyt tavaroita ja asioita, mutta olen myös katsellut kesäöiselle järvelle, tuijottanut tuleen, syönyt eväitä ulkona, ollut mäkäräisten ateriana, nauranut, väsynyt ja nukkunut hyvin. Loma on siis hyvä ja jos se näin jatkuu, niin hyvä on.
Olen kirjoitellut yhä melkein joka päivä. Se tuntuu hyvältä ja tekee hyvää. Tänä aamuna kirjoitin pihalla samalla kun söin aamiaista. Näin siinä kirjoittaessani kaksi tappelevaa jänistä. Oikeasti siis. Täällä meidän nurkillamme on jäniksiä riesaksi asti, mutta en ole aiemmin todistanut jänistappelua alle kymmenen metrin päässä. Ne lopettivat kyllä pian ja minä jatkoin kirjoittamista. Nyt kun olen kirjoittanut joka päivä, kirjoittaminen on osunut useimmiten joko aamuun tai iltaan. Ne ovat olleet jotekin luontevia hetkiä – ja rauhallisia.
Sain pari päivää sitten ihan muutakin luettavaa kirjastokirjojen lisäksi, nimittäin kässärin. Olen yksi koelukijoista ja odotan jo sitä, että on sopiva päivä (ehkä sateinen), hyvää teetä kupissa (ehkä darjeelingia) ja pääsen lukemaan ihan uutta tarinaa. Palautteen antaminenkin on kivaa. Uskon, että tekee hyvää myös omille teksteille, että lukee muiden keskeneräisiä tekstejä ja antaa niistä palautetta.
Aurinko paistaa vielä. En ole oikein tottunut näihin kesäiltoihin ja -öihin taaskaan – on niin valoisaa, etten tajua lopettaa ulkohommia ennen kuin myöhään ja sitten on jotenkin sisäinen kello vähän sekaisin.
