Arkeistumista
Mihin tämä aika menee? Johonkin, josta sitä ei saa takaisin, mutta tässä olen nyt taas ja bloggaan pitkästä aikaa. Onpa kiva! Päivitin myös näiden nettisivujen Tiina-osion tuossa joutessani – tuollaiset omaa itseä koskevat kuvaukset ovat aina jotenkin tosi hankalia kirjoittaa :).
Olen edelleen jatkanut päivittäistä kirjoittamista ja tarkoitus on jatkaa niin kauan, että se on uusi normaali. Ihmiselle tekee hyvää kirjoittaa joka päivä edes vähän. Olen myös käynyt kirjastossa ja kantanut kasoittain kirjoja kotiin – onneksi sentään joitain luettuja myös takaisin kirjastoon. Viime aikojen kuvio on tupannut menemään niin, että näen somessa jonkun hehkuttavan jotain kirjaa ja varaan sen suorilta kirjastosta. Tällä metodilla olen tarttunut kirjoihin, joita ei olisi tullut muuten luettua, ja jotkut niistä ovat olleet hyviä ja joistakin olen tykännyt vähemmän. Se on kuitenkin ollut kiva, että olen lukenut ns. oman boksin ulkopuolelta. Ajattelin jossain vaiheessa laittaa jotain kuvakoostetta niistä ilahduttavista tuttavuuksista, mutta luen ensin vielä muutaman kirjan lisää.
Elokuu on arkeenpaluukuukausi. Koulut alkavat, harrastukset jatkuvat, on yhtä ja toista. En ole vielä itse ihan kokonaan arjessa, mutta kyllä se sieltä. Ja siis tykkään arjesta. Jos arki on tasaista ja hyvää eli ns, tylsää, se on merkki siitä, että kaikki on ihan hyvin ja on myös aikaa kirjoittamiselle.
Ulkona on ihanan lämmintä, melkein kuumaa ja aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta. Lenkkarit jo kutsuvat eteisessä. Taidan siis livahtaa ulos ennen päivän kirjoitusrupeamaa.
