Aikamuotoja
Kirjoitin äsken yhden kirjoitusvihon loppuun ja ajattelin aikamuotoja. Tämän kirjoitusvihon täyttämiseen meni vain pari kuukautta, kerran olen kirjoittanut vihon täyteen viikossa, joskus on mennyt puoli vuotta. Preeseens on haastava aikamuoto, imperfekti anteeksiantavampi. Täyteen tulleessa kirjoitusvihossa on molempia aikamuotoja ja lisäksi muutamaa muuta. Tänä iltana olen preesensissä, tässä.
Tuntuu hyvältä kirjoittaa käsin. Sekin tuntuu hyvältä, että tiedän kirjoittavani taas huomenna.
Ulkona tuuli pöyhii puita ja pensaita. Kävelin tänään metsässä. jossa oli kosteaa ja lämmintä. Vadelmat olivat ylikypsiä ja putoilivat maahan, kun vatunoksia töni. Metsätiellä kasvoi pieni valkokukkainen kasvi, jota en tunnistanut. Karvainen varsi ja pienet kukinnot, joissa oli lähemmin katsottuna keltainen tiplu ja violetteja viivoja. En löytänyt sen nimeä vielä, huomenna pitää ehkä turvautua perinteiseen kasvioon, Otavan värikuvakasvio. Se on tällaisissa hyvä.
Metsässä olen aina preesens tai futuuri. Metsässä on aina aikaa sille, mitä on tekemässä. Jos alkaa sataa, alkaa sataa. Sellaisena haluan olla ylipäätään enemmän ja kirjoittaessa myös. Joskus kirjoittaessa on kiire, jottei menetä joitain lauseita, joiden tietää olevan tulossa. Joskus on ihan ok kiirehtiä tekstin läpi ja lihottaa sitä myöhemmin. Joskus olisi hyvä olla enemmän preesensissä ja tässä.
ps. Tämän artikkelin kuvassa juurikin se kukka. Jos joku tunnistaa, saa kertoa minullekin, mikä tuo on :).
