Siivous
Olen jo pikku hiljaa tottunut ajatukseen kustannussopimuksesta. Olen saanut kustannustoimittajan kommentit käsikirjoitukseen jo joku aika sitten ja käsikirjoitus odottaa sitä, että pääsisin sen kanssa kunnolla vauhtiin. En ole kuitenkaan saanut vielä oikeastaan aloitettua, lähinnä siksi, että viime viikon kirjoitusajatukset tyssäsivät flunssaan. Deadline lähestyy ja hommia olisi – saa nähdä kuinka kiire tulee. Toivon kuitenkin, että alitajuntani on tehnyt jotain fiksua sillä aikaa kun minä en ole edes ajatellut kässäriä. Ja että ne fiksut tekemiset konkretisoituvat sitten, kun otan kynän käteen. Toivossa on ainakin hyvä elää…
Ilmassa alkaa olla syksyn tuntua. Lähistön vaahterat vaihtavat väriä ja illat pimenevät. Siivosin tänään työhuoneen: nyt on imuroitu, on pyyhitty pölyt, on järjestelty tavarat. Eilen taulut pääsivät seinälle. Yksi, jonka ostin kesällä pieneltä kesälomareissulta, yksi, jonka olen saanut vuosia sitten äidiltäni ja yksi, kehystetty kuva, jossa on kirjoituskone ja lintuja. Työhuone tuntuu nyt pesältä. Turvalliselta ja siltä, että se ottaa minut mielellään syliin. Tarkoittanee sitä, että menen tuohon sohvalle istumaan ja otan vihon ja kynän käteen.
