Aamupäivä
Millainen aamupäivä. Ei mitään ihmeellistä. Ei mitään täydellistä. Kirjoittamista vain. Keltaiset lehdet tippuvat hiljalleen naapurin puusta ja kiusaa kun en tiedä puun laatua. Ehkä hohdekirsikka, ehkä ei. Keltaiset lehdet tippuvat, punaisistaan se pitää tiukemmin kiinni ja vihreät odottavat, vaihtuvatko ne keltaisiksi vai punaisiksi.
Olen juonut teetä, olen kirjoittanut. Olen sytyttänyt kynttilän, koska aamukynttilät ovat parhaita. Juuri nyt hyppeli pieni orava pihan poikki. Aurinko on yhä matalalla ja valaisee marjakuuset hauskasti sivusta. Pihan pikkupöydällä on yhä kastetta. Saa nähdä tuleeko niin lämmin päivä, että kirjoitan vähän pihalla niin kuin eilen.
Välillä katselen kirjahyllyä ja ihmettelen sitä, miten omakin käsikirjoitukseni muuttuu kirjaksi muiden joukkoon. Se tuntuu ihmeelliseltä ja ihanalta ja palkinnolta. Ja tulee sellainen olo, että kyllä, teen tästä niin hyvän kuin osaan ja sitten se on tuolla muiden joukossa ihanana ja ihan yhtä isona ihmeenä kuin ehkä jokainen hyllyni kirja on ollut tekijälleen.
Palaan sanojen pariin. On hyvä olla.