Toinen kirja
Juon darjeelingia kauniista kupista, katselen ulos ja kirjoitan. Tämä käsikirjoitus on ollut hankala. Ei siksi, että jotkut uskovat, että toinen kirja on vaikeampi kirjoittaa kuin mikään edellisistä tai seuraavista, vaan siksi, että tämän käsikirjoituksen tunteita on ollut vaikea kohdata ja tuntea.
Minulla on typeriä ilmeitä, kun kirjoitan. Hymyilen hölmösti, kurtistelen kulmiani, väännän kasvot surulliseen muotoon. Ne eivät ole vain ilmeitä, jotka liimaan naamariksi kasvoilleni, vaan ne ovat osa tunteita, joita yritän saada käsikirjoituksen sivuille tuntemalla niitä itse.
Ulkona satoi, ei sada enää. Nyt paistaa aurinko, kohta ei paista enää aurinko. Ruska hehkuu silloinkin, kun sataa vettä. Maisemassa on vielä liian paljon vihreää ollakseen lokakuun yhdestoista. Tämä syksy on ollut turhan lämmin.
Harakat penkovat maata. Niillä on utelias nokka ja paljon tutkittavaa. Aion kietoa marjakuusiin pienten ulkovalojen ketjun. Saa nähdä jättävätkö harakat ne rauhaan.
