Ylemmäs
Kirjoitan tämän version viimeisiä päiviä. Teksti on siinä vaiheessa, että vitkuttelen aloittamista joka päivä. Sitten kun saan aloitettua, on ihan ookoo taas. Haron sanoja ja yritän miettiä kuvioita, joita sanat piirtävät käsikirjoituksen pintaan ja pintaa syvemmälle. Enää kaksi iltaa ja kaksi päivää. Olen antanut jokaiselle päivälle oman tehtävän. Suunnilleen ainakin. Yritän, mutta en tiedä, osaanko yrittää. Käsikirjoitus tuntuu hyvältä, mutta samalla pelkään, etten ole tehnyt tarpeeksi. Tiesin, että tämä pelko tulee, se tulee aina. Pelkään myös, etten pysty nostamaan sitä pykälää ylemmäs niin kuin haluaisin. Yritän kirjoittaa, kirjoitan, lohdutan itseäni sillä, että tämä on vasta ensimmäinen näistä viimeisistä versioista.
Ulkona tuulee. On liian lämminta lokakuun lopuksi. Odotan lumista talvea, koska pihlajassa ei ollut marjoja. Iltaisin luen sängyssä Pullmanin Daemon Voicesia ja luulen ymmärtäväni jotain kirjoittamisesta.