Vuoden alku
Kävin päivällä pitkällä kävelylenkillä. Äsken otin kirjoitusvihon ja kynän käteen ja kirjoitin neljä sivua. Vuosi pitää aloittaa niillä asioilla, joita haluaa sen sisältävän. Ainakin haluan kirjoittamista ja ulkoilua. Kynä kulki paperilla ja askeleet kulkivat metsän poikki.
Tänä vuonna minulta julkaistaan toinen kirja. Ajatus tuntuu kaukaiselta, mutta tiedän, että se tulee paljon lähemmäs huomenna, kun avaan tiedoston ja jatkan siitä, mihin jäin kuukausi sitten. Muistan kyllä. Kävin kustannustoimittajan kommenteista ne helpot läpi – ne vaikeat, joita en osannut heti ratkaista, odottavat nyt minua. Niiden lisäksi on isompia asioita, joita pitää kirjoittaa joko uudestaan tai lisää. Joitain juttuja olen tajunnut jo, toiset taitavat olla vielä tulossa. Kirjan olisi näillä näkymin tarkoitus ilmestyä elokuussa. Siihen on aikaa, mutta siihen on myös lyhyt aika. Huomenna siis tiedosto auki, mutta myös kirjoitusvihko ja kynä käteen. Ei ole mitään syytä olla kirjoittamatta raakatekstiä joka päivä nyt kun lakkaan lusmuilemasta tekstin kypsyttelyn varjolla. Ja syömästä suklaata. En edes ihan hirveästi pidä suklaasta, mutta olen syönyt sitä koko joulukuun ihan hirveästi. Olen syönyt suolaa, sokeria ja rasvaa ja vähän toivon, että palaisin niiden kanssa kohtuuteen kun arki taas alkaa. Ja ei, en tee mitään uudenvuodenlupauksia sen suhteen. En minkään suhteen. Olen luopunut lupauksista jo monta vuotta sitten ja joskus olen päättänyt joitain tavoitteita uudelle vuodelle ja joskus en edes niitä. Tänä vuonna on tavoitteita, mutta ne ovat enimmäkseen sitä samaa, mitä aina: sellaista arkea ja elämää, joka edesauttaa voimaan hyvin.
Koska kirja julkaistaan tänä vuonna, tästä vuodesta tulee erityinen joka tapauksessa. Samalla tavalla kuin 2016, jolloin Kolme syytä julkaistiin. Väistämättä erityinen, vaikka ei tapahtuisi mitään muuta ihmeellistä. Melkein toivon, ettei kamalasti tapahtuisikaan ihmeellistä. Mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän arvostan rauhallista, tasaista arkea.
Nyt taidan mennä sohvalle ja ottaa neuleen mukaan. Aloitin pari viikkoa sitten lapasia ja kauluria. Koska olen hirvittävän hidas neulomusteni kanssa, on ihan mahdollista, että minulta julkaistaan kolmas kirja ennen kuin lapaset ja kauluri ovat valmiit.
Kun olin tänään kävelyllä, kuvittelin huomaavani päivien jo pidentyneen. Vaikka pidän marras- ja joulukuun pimeistä, valon lisääntyminen oli silti aika mukava ajatus.