Luottamus
Tänä iltana minä luotan. On sanojen jälkeinen hiljaisuus ja olen kaikukoppa, joka toistaa hiljaisuutta. Miten paljon on sanoja ja kiitollisuutta. Miten vieläkin he puhuvat minulle, eivät ole sanoneet ja eläneet vielä kaikkea, kuitenkaan.
Kirjoittamisen ihmettä on vaikea sanoittaa silloin kun se syttyy vähän yllättäen ja palaa kirkkaasti. Ei se ole ihme, se on kynä paperilla ja ajattelua käden kautta kynään, mutta on se silti ihme – en keksi mitään, sanat tulevat.
Kansi on luonnosteltu ja käsikirjoitus alkaa tuntua enemmän kirjalta. Luotan siihen tänä iltana kovin paljon. Nautin siitä luottamuksesta niin kauan kuin sitä riittää.
