Lomanen
Olen pikku lomasella, aikomuksena ihan oikeasti lomailla, eikä sännätä heti kirjoitustöiden pariin. Tänään kävin hiihtämässä ja nautin auringosta ja pakkasesta. Alkulomasta olin kovin kärsimätön ja kiukuttelin sitä, etten pääse sinne, tänne tai tuonne, koska on korona ja rajoitukset, mutta alkukiukuttelun jälkeen tasaannuin ja nyt on oikeastaan ihan hyvä. Ehkä juuri sitä, mitä kuvittelinkin: aikaa käydä hiihtelemässä, olla ulkona auringonpaisteella keskipäivällä, tehdä ei-oikeastaan-mitään, olla vain. Totta kai olen tehnyt kaikkea pientä, mutta en mitään siksi, että pitää, vaan siksi, että on huvittanut. Eikä ole mitään isompia puuhaprojektejakaan päällä. Tämä tekee ihmiselle hyvää, olkoonkin rajoitukset ja kaikki. Ja sitäpaitsi. Käy niin kuin käy aina. Lomailua, lepäilyä, ei-minkään-tekemistä, ei mitään ihmeellistä. Ja kun sitä on kulunut aikansa, niin se, mikä ei yhtään huvittanut loman ensimmäisenä päivänä alkaakin kiinnostaa: kirjoittaminen. Joten olen kirjoitellut vähän raakatekstiä. En mitään erityistä, ilman vaatimuksia, ihan vain siksi, että se tuntuu hyvältä ja sitä tekee mieli tehdä. Sellainen tekee ihmisen sielulle hyvää.
Sielulle tekee myös hyvää katsella Netflixistä Anna, a lopussa -sarjaa monta jaksoa putkeen, lueskella pari keskeneräistä kirjaa loppuun ja lueskella sitten jotain muuta. Joogailla vähän olohuoneen matolla ja hiihdellä vähän. Ulkoilla ystävän kanssa. Katsella pihaa ja miettiä, mitä kaikkea lumikasojen alta paljastuu ja missä kunnossa: ovatko rodot talvehtineet umpsukkeluksissa lumikasassa – hyvin vai huonosti? – onko joku utelias myyrä löytänyt syksyllä istuttamani 110 kukkasipulia ja mutustellut talvieväinään, vai ovatko ne olemassa ja hengissä? – ovatko kaikki muut talvehtineet: pionit, laventelit, syysleimut? – entä kirsikkapuut? – entä mitä uutta istuttaisin, kun maa on sulanut? Tällaisia hitaita, innokkaita ajatuksia, rauhallista tekemistä. Välillä tietysti tulee kärsimättömyys, kun saa hyvän idean, ja tajuaa, että sitä ei voi toteuttaa näissä nykyisissä poikkeusoloissa, mutta – mitä sitten? On muita asioita, joita voi tehdä. On sanoja, joiden voi antaa tulla ihan vain huvin vuoksi, on sohva jolla maata ihan vain siksi, että ei osaa päättää, mihin ryhtyisi seuraavaksi.
Related Posts
Comments on this post
6 Comments-
Lomanen tekee kyllä hyvää . Ja tosiaan, pääsiäinenkin kohta! Kuulostaa hyvältä tuo sinun hyvä kirjoitusmoodisi, ihanaa . Tsemppiä kirjoittamiseen edelleen!
Mitä muuten laitoit kasvamaan kasvihuonetta varten?
-
Kasvihuoneeseen tulee tavis kurkun ja tomaatin lisäksi paprikaa, minikurkkuja ja minimelonia. Katsotaan saanko satoa – tai saanko ensin taimia ja sitten vielä taimet elossa kasvihuoneeseen asti 😀
-
Kuulostaa ihanalta! Minun esikasvatukseni taitavat rajoittua koristekukkiin – paitsi jotkut kuvathan ovat sekä että. Englannissa vissiin fenkoli on yleinen kukkapenkissä… Onnea viljelyksillesi!
-
-
Comments are closed.
Än
Oi että kelpaisi lomanen, olen ihan nääntynyt. Onneksi on kohta pidennetty pääsiäinen. Jos silloin ensin lomailisi ja sitten kirjoittaisi (aika hyvä flow on ollutkin, tämä on jostain syystä aina vuoden parasta kirjoitusaikaa).
Sulla on kaikkea kivaa odotettavaa pihalla. Minä pistin juuri kasvihuoneen asukit alulle 🙂