Kesäisää
On ollut lämmin päivä. Kirjastosta kotiin kävellessä katselin vihreyttä ja haistelin ihania tuoksuja, kun ihmiset grillasivat pihoillaan ruokaa. Itsehän olen ollut niinkin tomera tänään, että laitoin talvivaatteet pois ja kaivoin kesävaatteet tilalle. Tiedän, nyt vasta! Olen elänyt tähän asti lämpimät päivät muutamalla samalla teepaidalla ja yksillä housuilla, ja nyt tuntuu ihanalta ajatukselta, että on jotain muutakin päällepantavaa…
Tällä viikolla olen totutellut ajatukseen, että käsikirjoitus on valmis. Että syksyllä odotan arvosteluja ja reaktioita. Se tuntuu yhtä aikaa hassulta ja hyvältä, Onneksi on kesä aikaa kypsytellä sitä ajatusta.
Pihalla kukkii. Tulppaanit ovat kukkineet jo – en tiedä, ehkä kaksi viikkoa, eikä loppua näy. Kerrotut tulppaanini ovat suuria ja levällään ja näyttävät melkein pionin kukilta. Istun iltaisin pihalla ja olen tyytyväinen. Ja luen. Ensin Niina Meron Englantilaisen romanssin ja nyt on menossa Terhi Rannelan Kirjeiden lumo. Ja kirjastosta kävin tosiaan hakemassa lisää lukemista. Nyt on ihan erilaista lukea, kun takaraivossa ei kolkuta pieni ääni, että pitäisi se oma kirja viimeistellä. Lukeminen innostaakin taas eri tavalla.
En ole kirjoittanut mitään vähään aikaan. Siis käsin, jotain uutta, jotain raakatekstiä, yhtään mitään. Enkä muutenkaan, paitsi viimeistellyt sen kässärin. Mutta en muuta. Odottelen tässä vähän. Jossain vaiheessa sitten alkaa taas tulla sanoja, mutta siihen asti luen, hoidan puutarhaa, käyn kävelylenkeillä laskemassa leppäkerttuja (eilen näin 47 leppistä ihan vahingossa) ja vain olen. Sanat tulevat sitten, kun niille on tehty vähän mieleen tilaa.
