Kesää
Istun varjoisalla terassilla ja lipitän vissyä. Ensimmäinen oikea lomapäivä, viikonloppua ei kai lasketa vielä lomaksi, tai sitten lasketaan, en tiedä enkä välitä.
Tähän mennessä loma on sujunut hyvin. Olen tehnyt asioita ensimmäistä kertaa elämässäni, esimerkiksi uinut ihanassa, matalassa, pienessä joessa sinisten sudenkorentojen kanssa ja tuntenut itseni onnekkaaksi.
Tänään olen pariin kertaan ajatellut kirjaa. Reilu kuukausi ja se on fyysinen esine, jonka voi lukea joku muukin kuin kustannnustoimittaja ja minä. Kirjan vastaanotto mietityttää vähän, mutta ei vielä pelota tai jännitä, koska siihen on vielä aikaa. Silti se mietityttää ja pohdin, miten erilainen tai samanlainen tunne on kuin esikoisen kanssa.
Tänään muistin kesäillan neljän vuoden takaa. Lehmät, hämyn, aution kartanon, seuralaisen. Muisto oli kuin sakea uni, enkä ollut muistanut sitä iltaa sen jälkeen kun se tapahtui – miksen? Niin hieno ilta. Kuinka paljon pinnan alla uinuvia muistoja mielessäni on? Ammennanko niistä tietämättäni?
