Paluu
Loma on ohi. Työpäivän jälkeen otin käteen pensselin ja maaliämpärin ja maalasin neljänneksen ulkovajan sisäpuolesta taivaansiniseksi. Huomenna jatkan. Ja taivaansiniseksi siksi, ettei ulkovajasta tule hyönteishotellia – ne eivät ole kiinnostuneita rakentamaan kotiaan mihinkään taivaansiniseen.
Kyllä huomaa, ettei ole blogannut aikoihin; blogattavia ajatuksia purskuaa päässä. Niitä on purskunnut jo jonkin aikaa. Söin kuitenkin ensin. Olen yksin kotona ja ensimmäisen lomanjälkeisen työpäivän ilta kaipasi hiukan pehmikettä , joten grillasin kaikkea, mitä vain mieli teki, ihan sama sopivatko ne yhteen. Valkosipuli-chili-jättikatkaravunpyrstöjä, ahvenfileen, kukkakaalia, pekoniin käärittyä tavallista kaalia. Maistui hyvältä.
Harrastin lomalla kotimaanmatkailua niin kuin moni muukin tänäkin kesänä. Kävin vaeltamassa suurimman osan Hetta-Pallas-reitistä, ajelimme Lapista läpi Suomen takaisin etelään, kävin Kuopiossa, kävin Kajaanissa, kävin Vierumäellä, kävin Rovaniemen Prismassa. Laitan kirjoituksen loppuun muutaman lomakuvan – ja yksi loma on vielä tulossakin, viikonlopun mittainen pikapyrähdys.
Viimeisenä lomaviikonloppuna sain lahjan. Yövyin lainamökillä, jossa olen ennenkin käynyt, mutta en ole yöpynyt aiemmin. Oli tyyntä, oli usvaa, oli villiintynyt horsmaniitty, oli pakahduttava rauha koko pihapiirin yllä. Tiesin jo silloin, että tulen muistelemaan sitä paikkaa ja niitä iltoja silloin kun kaikki on tahmeaa arkea ja salaperäisyys ja taika ovat vain sanoja. Siellä ne eivät olleet vain sanoja, vaan jotain, mikä kasvoi maasta ja kehräsi usvaa. Teki hyvää olla sellaisessa paikassa.
Olen nähnyt painajaisia kirjan julkaisusta. Siihen on suunnilleen viikko. Arvioitu ilmestymispäivä 9.8.2021. Viimeisin painajainen oli sellainen, että kirja oli tullut painosta ja tekijänkappaleet olivat saapuneet, mutta kun katsoin kirjaa, tajusin, että sen nimi oli muutettu kertomatta minulle mitään. Hyvästä yöstä oli tullut Musta ja valkoinen. Herätessäni olin ihan tyytyväinen, että se oli vain unta :D.
On vaikea ajatella kirjan ilmestymistä. Tai vaikea ja vaikea, ihan helppo sitä on ajatella. Jännitys on se, joka hiertää kivenä kengässä ja pelko siitä, että kirja ilmestyy, mutta sitä ei noteerata. Että se ilmestyy ja unohdetaan. Monelle kirjalle käy niin joka vuosi. Pelkään myös sitä, että kirja noteerataan, mutta että se arvioidaan huonoksi. Joku sanoi minulle, että mitä väliä. Että eikö se ole tärkeintä, että itse on tyytyväinen. Totta kai. Ja olen tyytyväinen. Mutta tietenkin sitä soisi, että viiden vuoden aherruksen lopputulos olisi jonkun toisenkin mielestä hyvä. Kritiikit ja arvostelut vaikuttavat myös siihen, kuinka moni kirjan lukee. Jotkut lukevat joka tapauksessa, mutta jos arvostelu on nuiva, joku saattaa jättää lukematta. Tietenkin haluan, että mahdollisimman moni lukee Hyvän yön ja suopea vastaanotto toivottavasti lisää lukijoita. Joten kyllä, jännittää :).
Tänä iltana en ajattele jännityksiä. Menen ajoissa sänkyyn ja luen kirjaa. Käyn katsomassa pihavajan maalin kuivumista. Ehkä katson telkkarista vähän olympialaisia. Päivät kuluvat ja kulkevat eteenpäin ja lopulta tulee ensi viikko ja Hyvä yö on kirjakaupoissa ja ilmestyy kirjastoihin ja lukijoille. Silloin minä saan päästää siitä taas vähän enemmän irti.
Puijon torni, jossa kävin ensimmäistä kertaa (niin, että muistan siitä jotain).
Matkan varrella runolaiturin runoja.
Tupasvilla
Maisema kohti Pallasta.
Minä sitten pidän mustista viinimarjoista!
Kun kesä loppuu.
