Puolukoita
Oli synkkä ja myrskyinen yö… eikun on hiukan synkeä ja aika tuulinen ilta. Taivas on saman värinen kuin Hyvän yön kansi. Pääni sisäpuoli tuntuu kutakuinkin saman väriseltä – väsyttää, on ollut rankka viikko. Viikonloppuna on yhtä sun toista tehtävää, mutta lähinnä ihan muuta kuin tietokoneen ääressä istumista. Kaikenlaisia pihahommia luvassa ja koska keli on mitä on, odotettavissa on varmasti myös aika monta vaatekerrosta. En tajua – missä ovat ne mukavanlämpimät syyskuun päivät? Eivät missään tänä vuonna, luulen.
Hyvä yö on ollut kaupoissa jo pari viikkoa. Yksi blogiarviokin on tullut, se ilahdutti tosi paljon ja nosti esiin kirjasta yhteiskunnallisia teemoja. Olen saanut myös viestejä kavereilta, jotka ovat lukeneet kirjan ja jo nyt olen saanut sellaisia kommentteja, että olen itsekin ilahtunut, että ”ai, niinkö, tuollaistako olen sinne kirjoittanut, niinpä tosiaan!”. Tiedän toki, mitä olen kirjoittanut, mutta jotenkin muiden kautta nähtynä eri asiat korostuvat.
Eilen poimin vähän puolukoita. Se on jotenkin rentouttavaa puuhaa. Ei sillä, tykkään kaikkien marjojen poimimisesta, jos niitä vain on, mutta nyt tuo puolukoiden poiminta oli jotenkin erityisen kivaa.
Related Posts
Comments on this post
3 Comments-
Kyllä, minäkin tykkään kirkkaista ja kuulaista syyspäivistä, mutta kaikki ajallaan – jotenkin tuo elokuu oli niin kovin kylmä lämpimän kesän lopuksi, etten oikein osannut suhtautua kylmyyteen. Nyt on eri asia, kun syyskuu on jo mukamas pitkällä :D.
Olisipa kiva kuulla, mitä tykkäät Hyvästä yöstä, sitten kun olet sen ehtinyt lukea :).
-
Comments are closed.
Än
Ja minä odottelen innoissani niitä kirkkaita ja kuuraisia, ihanan pirtsakoita, syyspäiviä. Himpun on vielä turhan lämmin! Puolukoiden poimiminen on mukavinta, se kasvaa niin kivoilla ja kuivilla paikoilla. Mustikkaa saa jahdata märistä notkoista.
Hyvää yötäni odottelen vielä, innolla 🙂