Kesällä luettua
Iltaisin jo hämärtyy ja jos taivaalla on vain vähän pilviä, ne värjäytyvät hienosti vaaleanpunaisiksi, niin kuin nytkin. En ole tänä vuonna tehnyt perinteistä päivitystä kesän kirjoista, eikä minulla nytkään ole kuvia niistä, mutta koska olen taas Hyvän yön ilmestymisen jälkeen muistanut, kuinka superihanaa on kuulla muiden lukeneen kirjaani, voisin nostaa esiin niitä kesälukemisia, jotka jäivät parhaiten mieleen.
Luin kesällä useamman kotimaisen kirjan, joissa joko oltiin Brittein saarilla tai englantilainen henkilö oli Suomessa. Kirjat ovat tietenkin Niina Meron Englantilainen romanssi ja Romanssin sankari sekä Terhi Tarkiaisen Kitty, eli kuinka mies tuhotaan. Pidin kaikista kolmesta, mutta vähän yllätykseksenikin eniten Romanssin sankarista. Jään odottamaan kyllä molempien kirjailijoiden seuraavia teoksia – nuo kirjat olivat niin ihania pakoja arjesta, että lukisin mielelläni lisääkin.
Luin myös Maria Semplen Missä olet, Bernadette? ja se oli hyvä. Harvoin pidän lukemaani kirjaa hauskana (tunnistan kyllä, että ahaa, tässä on hauska kohta, mutta en koskaan naura tai huvitu kuitenkaan. Tiedän, omituista!), mutta tämä kyllä oli. Hilpeä omalla tavallaan ja täynnä osuvasti kuvattuja henkilöhahmoja.
Kesäkirjoihin kuului myös Satu Vasantolan En palaa takaisin koskaan, luulen. Luin kirjaa aluksi jotenkin typerästi pätkissä iltaisin sängyssä ja lukukokemus kärsi siitä, mutta kun sitten pääsin kunnolla vauhtiin, luin kirjan nopeasti loppuun. Riipaiseva tarina, mutta jotenkin toiveikas silti. Suosittelen heille, jotka arvostavat sukupolvien yli kulkevaa tarinaa.
Fantasiapuolelta luin TJ Klunen Talo taivaansinisellä merellä, joka jotenkin lässähti loppua kohden. Ihan kiva kirja, mutta jotenkin oletin, että kaiken rakentelun jälkeen olisi ollut jotain, no, suurempaa. Teemoina erilaisuuden sietäminen ja erilaisena oleminen ja suvaitsevaisuus.
Taisi olla kesää myös se, kun luin Maritta Lintusen Kirjeitä suolavuonolta ja se oli virkistävä kirja kaikkine mereltä puhaltavine tuulineen. Olen aiemminkin lukenut Lintusen kirjoja ja pitänyt niistä, enkä pettynyt nytkään. Tämäkin kirja oli toiveikas ja jotenkin nyt korona-aikana olen tykännyt sellaisista kirjoista, joissa on toivoa.
Olen lukenut myös kasan kirjastokirjoja, mutta koska en näe lainaushistoriaani mistään, en oikein muista, mitkä kirjat luin kesällä ja mitkä jo kevätpuolella. Eikä ehkä ole jäänyt mitään hirveän vahvoja muistijälkiäkään kesällä lukemistani kirjastokirjoista, joten varmaan on turvallista päätellä, että mitään mielettömän mahtavaa ei niiden joukossa ollut. Kaipaan kyllä sellaista luettavaa. Siis mielettömän mahtavaa. Toivottavasti luen syksyllä monta sellaista kirjaa.
